Vaikka on aurinkoinen aamu, niin hymyä ei tule huuleen, kun kärvistelee kipeiden paikkojen kanssa. Aamukahvipöydässä istumisen jälkeen en meinannut saada selkää suoraksi lainkaan. Olin näet eilen täyden työpäivän verran kutomassa mattoa - sellaista leveää, jonka kutomisessa ei voi istua paikallaan, vaan pitää ojennella oikealle ja vasemmalle ja paukuttaa kuteet kunnolla kiinni. Jos olisi aggressioita, niin niiden purkamiseen olisi saanut apua. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänään on toinen kutomispäivä. Eiköhän jäykistelyt helpota, kun alkaa uudelleen vetää samaa rumbaa. Katsotaan.