Minulla oli vieraita Kuusirannassa käymässä, ei kuitenkaan puutarha-asioissa tällä kertaa. Olin pyytänyt ystävättäreni, joka on sisustanut monta asuntoa, tulemaan tekemään kriittisen arvion mökkimme sisustuksesta. Minulla oli näet tunne, että siitä puuttui ryhtiä ja olin epämääräisesti tyytymätön. Tiesin, että hän on suorapuheinen, joten voin luottaa, että sain rehellisen näkemyksen.

Esittelin hänelle paikan ja esineet, syötiin ja seurusteltiin. Muutaman tunnin jälkeen hän ryhtyi toimeen.

Teimme ensin joitakin kokeiluja huonekalujen kanssa ja sen jälkeen vauhti kiihtyi. "Tämä kaappi on lähdössä vierasmajaan", sanoin. "Ei missään nimessä!", hän vastasi. Hän siirsi sen toisen kaapin tilalle, ja totesi: "sen sijaan tämä kaappi lähtee täältä". "Mitä tuo kaunis lamppu tuolla tekee? Eihän se pääse lainkaan esille!", hän huudahti ja kiiruhti siirtämään lamppua parempiin asemiin. Olin sydän syrjälläni siitä vauhdista, millä hän tarttui tuohon vanhaan, kauniiseen öljylamppuun - toivoin, että ote piti. Sen vierelle pöydälle tarvittiin jotain muuta: "Olen nyt täysin niiden esineiden varassa, joita olen täällä nähnyt! Mitä sinulla on kaapeissa?"

Tuolit, taulut ja monet esineet löysivät uuden paikan. Punainen nurkkaus syntyi. Takka otettiin esille tyhjentämällä sen ympäriltä kaikki mahdollinen: "Tuon kauniin takan ympärillä ei saa olla mitään esineitä, jotka voisivat kiinnittää huomion muualle!", hän latasi. Takan edessä oleva pöytä oli väärän kokoinen ja värinen. "Kiireysjärjestyksessä ensimmäisenä on hankkia takan eteen uusi pöytä", hän ohjeisti. Iso muutos tapahtui verhoissa: ensin ystävättäreni oli hävittämässä ne kokonaan, mutta sitten hän ideoikin niihin vain pienen muutoksen, joka muutti koko ikkunan ilmeen. "Usein se on vain pienestä kiinni", hän sanoi.

Oli hauska seurata, millaisella varmuudella ja tehokkuudella hän työskenteli. Vanhat esineet ikään kuin uudistuivat, kun ne järjesteltiin uudelleen sopivampaan yhteyteen. Sisustus sai silauksen ja näkemys kirkastui. Viimeinen silaus ei vielä ollut kysymyksessä, sillä kalusteita ja esineitä on vielä hankkimatta. Mutta välitilinpäätös kuitenkin. Kiitokset vielä kerran, Minna!

Tässä kuva toisesta vieraastani, Kasperista, joka ihastui kuitenkin enemmän puutarhaan kuin mökkiin.