Tässä sitä ollaan niin luonto- ja puutarhaihmistä, ja kuitenkin siilitestistä ilmeni, että citysiili mikä citysiili! Tällä hurmaavalla testillä stadilaisuus paljastui!

Koska sitä on citysiili, niin kaikki puutarhahommat on pitänyt opetella a:sta alkaen. On tullut laiteltua kasveja sellaisiin paikkoihin, joissa ne eivät ole suostuneet kasvamaan. Sitten on kokeeksi siirtänyt jotain kituvaa jämää toiseen paikkaan ja kappas vain: se kasvaa ja levittäytyy ihan onnessaan.

Yhtenä kesänä seurailin, mikä liljoille tuli. Niihin kertyi tummaa mönjää ja lehdet näyttivät menevän parempiin suihin. Sitten näin punaisen ötökän, jollaista en ollut koskaan ennen tavannut. Oli nätin värinen kuin mikä. Kirjoista sitten selvisi, että liljakukkohan se siinä! Sen mönjältä näyttävät toukat söivät kaikki liljat. Oikein öklötti, kun rupesin putsailemaan kukkia ja jokaisen punaisen ötökän murskasin omin käsin. Homma häivytti vähän citypersoonan pintaa ja toi luontorealismia tilalle.

Yksi suuria totuuksia on se, että luonto lopulta määrää, mikä puutarhassa milloinkin menestyy ja mikä ei. Parhaita menestyjiä ovat rikkaruohot, jotka olivat sadepäivien jälkeen levittäytyneet vauhdilla. Viikonloppu kuluikin pääosin repimällä vesiheinää.

Tässä vielä kuva citysiilin uusimmasta hankinnasta metsäpihalle: oleskeluryhmä, jossa voi nautiskella viinilasillisesta illansuussa.