Mittumaari lähestyy. Raparperipiirakka on paistettu ja sen täytteenä olevat raparperit lähtevät tänään takaisin lähtöruutuun, eli Kuusirantaan.

 

Viime viikonloppuna näimme siellä kesän ensimmäisen pääskysen. Todennäköisesti se tuli keskelle metsää siksi, että lentävälle löytyi syötävää vaivatta. Itikoita nimittäin oli ihan kiitettävästi.

 

Rasvasin itseni vanhalla ohvilla, mutta hyttyset olivat sinnikkäitä: kirveleviä ja kutisevia paukamia nousi niin paljon, että aluksi oikein ahdisti. Sitten, kumma kyllä, niihin jotenkin tottui. Luin jostain, että kun on tarpeeksi antanut oman pihapiirin hyttysten pistää, niin lopulta niille tulee immuuniksi. Jotkut väittävät, että myös valkosipulilla ja b-vitamiinilla saisi itikat pysymään loitommalla. En tiedä.

 

Kotona itikoiden olemassaolonkin unohtaa, kun niitä ei kerta kaikkiaan ole. En muista, milloin olisin tavannut hyttysen takapihallani. Mökillä on kuitenkin paljon muuta mukavaa, mikä kompensoi itikkaongelmaa. 

 

Sitä paitsi, eihän ne itikat mitään, pian tulee paarmat. Ne vasta kaameita on, kun ne ensin kiusaa ja pörrää ärsyttävästi ympärillä ja sitten puree vaatteenkin läpi. Niihin ei auta rasvat eikä palavat savut, se on vain kärsittävä. Ehkä niitäkin inhottavampia ovat hirvikärpäset, joita tulee syksymmällä…

 

Niin, että oikeastaan nyt onkin ihan mukava aika, kun on vain hyttysiä.

Joten eikun menoksi ja koivuvihdan tekoon! Hyvää juhannusta!