Tänään on Maailman ympäristöpäivä. Radiossa houkuteltiin ihmisiä keräämään luonnosta maailman yleisin roska, tupakantumpit. Niiden mukana kun luontoon kulkeutuu erilaisia myrkkyjä. Niinhän se on: ihminen voi jo itse valita vetääkö myrkkyä sisäänsä, mutta luonto ei voi tehdä valintaa. Se on ihmisen varassa.

Olen saanut lapsilleni aikanaan opetettua, että luontoa ei pidä roskata. Tyttäreni onkin naureskellut kuinka hyvin oppi on iskostunut: hänellä on joskus laukku ja taskutkin täynnä roskia, kun ei ole sopivasti osunut roskista kohdalle.

Katolla rämistellään taas, nyt siellä touhuaa maalarit. He ovat nuoria poikia. He varjelivat kaikkea kasvavaa pihalla, kun asettelivat tikkaita sopiviin paikkoihin. Ehkä heitäkin on tiukkapipoinen äiti kotona opettanut suojelemaan luontoa.

Satuin menemään takapihalle juuri kun talitiaisen poikaset olivat lennähtäneet pesästä omenapuuhun. Kerjuuääniä kuului ainakin viidestä suusta. Eivät ne poikaset näköjään vielä itsenäistyneitä olleet, vaikka pesästä olivatkin jo karanneet. Niinpä emoilla riitti puuhaa, kun ne ruokkivat pesuetta puussa.