Kun Kuusirannan rakentamista suunniteltiin, tontilta piti ensin kaataa puut pois. Minun tehtäväni oli merkitä, mitkä puut jätetään. Merkkasin muutaman männyn ja kuusen sekä kaikki koivut. Noin 80 havupuuta kaadettiin ja näin keskelle metsää avautui valoisa aukio, jota koivut valkeine runkoineen korostaa.

Sanotaan, että koivun vierellä ei kasva mikään, se kun vie kaiken voiman. Muutama vuosi sitten kysyin puutarhamyymälässä, olisiko mitään kasvia, joka voisi pärjätä koivun juuren päällä, se kun törröttää niin rumasti. Eivät suositelleet mitään. Ostin kuitenkin kangasajuruohon taimia järkeilemällä, että noin pieni ja vaatimaton kasvi on varmaan vähään tyytyväinen. Aluksi se ei oikein viihtynyt, mutta sinnitteli silti. Nyt on ehkä nelisen vuotta kulunut ja vihdoin kangasajuruoho antoi periksi. Totesi kai, että ei tästä muuallekaan pääse.

Mustialanruusu on myös helppo kasvi, joka sopii vaikeisiinkin oloihin. Siinä oli viikonloppuna ensimmäiset kukat.

 

 

Verikurjenpolven taimen nappasin aikanaan ojanpientareelta Ahvenanmaalta, jossa se kuuluu alkuperäiseen luonnonkasvustoon. Eli helppo kuin mikä!

 

 

Puna-apilan siemenet on kylvetty maahan jo muutama vuosi sitten, mutta vasta tänä vuonna se näyttää parhaat puolensa. Se on nyt suorastaan katseenvangitsija pihaan tultaessa.

 

 

Piiankieli on minulle uusi kesäkukkatuttavuus. En ole koskaan, ikinä saanut pussillisesta kesäkukansiemeniä niin valtavaa kasvustoa kuin tästä. Suosittelen!

 

 

Seuraava kasvi on tunnistusta vailla. Tämä siro ja kaunis kukka on tullut ilmeisesti niittykukkaseoksesta.

 

 

Tietäisikö joku, mikä kasvi on kysymyksessä?

 

Hyvää viikonloppua!