Kävimme viime viikonloppuna lähikylässä huutokaupassa. Menimme paikan päälle jo hyvissä ajoin, että pystyimme tutustumaan myytävinä oleviin tavaroihin.

Tarjolla oli monipuolisesti talonpoikaistavaraa ja antiikkia. Se oli siis aito vanhan tavaran huutokauppa eikä sellainen sekatavaramyynti, joita huutokaupat nykyisin usein ovat. Niissä ihmisiä hämätään myymällä muutamien vanhojen tavaroiden seassa vanhalta näyttäviä tavaroita. Iso osa tavaroista on kuitenkin ihkauutta tuotantoa.

Meklari kauppasi pöytien päältä esineitä nopeaan tahtiin. Huusin pöytälampun, jossa kupu ei todennäköisesti ole alkuperäinen, mutta nätti se on silti.

Vähitellen pöydät alkoivat tyhjetä pikkuesineistä, ja silloin huomioni kiinnittyi yhteen pöytään. Kun pöytä oli ollut täynnä tavaraa, itse pöytä tavallaan katosi tavaravuoren alle. Kun tavarat hupenivat, pöytä pääsi esille ja tajusin, että siinähän olisi oiva pöytä meidän keittiöön puu-uunin eteen. Pöytä on ollut hakusessa jo pari vuotta, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle. Tein tarjouksen pöydästä, mutta paikalla oli joku toinenkin kiinnostunut. Niinpä tilaisuus meni jännittäväksi kilpahuudannaksi, mutta lopulta kuitenkin sain sen.

Mielestäni se sopii paikalleen kuin nenä päähän!