Viikko "legendaarisella" Mallorcalla on takana. Kotiin toin matkatuliaisina flunssan.

 

Tuliko tunne, että olisit vastaavasta kohtalosta lukenut jonkun blogista jo aiemmin tänä syksynä? Sen nyt vielä ymmärtää, että bloggaajat peesaavat toisiaan kirjoittamalla ja kuvaamalla vähän samantapaisia aiheita. Mutta että minun pitää etelänreissun jälkeen kertoa flunssasta, niin kuin Sanni pari viikkoa aikaisemmin, on kyllä jo vähän liikaa. Vai mitä mieltä olette? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Etelänreissuilla on kiva kävellä, pitkiä reissuja ja kunnolla. Siinä näkee ympäristöä aivan eri tavoin kuin autossa ja kunto sen kuin kohenee. Emme silti ole mitään vaeltajia eväsreput selässä, sauvat käsissä ja vaelluskengät jalassa, vaan ihan tavallisia tallaajia.

 

Tälläkin kertaa ehdimme tehdä muutaman kävelyretken ennen kuin flunssa iski. Yksi päämäärä suuntautui pidemmälle, joten vuokrasimme auton. Tarkoituksena oli löytää merkitty kävelyreitti Puig de Galazolle, joka on reilun <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />1000 metriä korkea vuori lounaisrannikolla.

 

Reitti oli vähän tylsä, sillä opaskirja oli luvannut ihanaa paratiisimaista luontoa puroineen ja putouksineen ja me löysimme vain pölyä, kuivuutta ja irtokiviä. Olihan ylhäällä toki hienot näkymät alas merelle, mutta odotin myös muuta luonnon kauneutta. Lisäksi reitti oli vaikeakulkuinen, joten se oli tarkoitettu selvästikin "oikeille" vaeltajille.

 

942437.jpg

 

942439.jpg

 

Vuohia ilmestyi vuorilla milloin mistäkin. Kerran vähän säikähdimmekin toisiamme, minä ja komea pässi käyrine sarvineen. Se totesi lopulta, että ei tuosta tarvitse välittää ja jatkoi rauhallisena ruohon näykkimistä. On kuitenkin aivan käsittämätöntä, miten ne saattoivat joskus lähteä vauhdilla loikkimaan oikein äkkijyrkkää kivikkoista mäkeä alas. Meikäläisen tiedoilla ei voi ymmärtää, miten ne eivät loukkaa itseään.

 

942574.jpg

 

Tässä nyt ensimmäiset kuulumiset näin reissulta paluun iltana. Raportoin myöhemmin lisää. Aamulla lähden kuitenkin katsomaan, mitä Kuusirannan syksyyn kuuluu.