Se, jonka mielestä syksy on upeaa aikaa, sanokoon "HEP!".

HEP!

Talvella voisin nukkua karhun lailla talviunta, ja koska se ei onnistu, niin keväällä aina väsyttää. Mutta lämmin kesä ja kuulas syksy - ne ovat minun vuodenaikojani. Kesä tulvii valoa ja iloa, syksy energiaa ja uusia ideoita.

Syksyn väreissä on voimaa: viinin- tai luumunpunaista, hennanoranssia, sahraminkeltaista ja kaikkea siltä väliltä. Havunvihreä nousee voimakkaammin esille, kun muu vihreä vähenee.

Perennojen lopetellessa kukintaa tekee jo mieli hankkia syyskukkia. Ostin ensimmäiset krysanteemit talon eteen. Myös saamani syklaamin pistin matkan ajaksi ulos.

Lopuksi vielä kuva oman pihan syyskukista sekä savipallosta, jonka hankin pari viikkoa sitten. Olin kaupan kassajonossa ja laitoin pallon hihnalle. Edelläni oli mies, joka katseli palloa ihmeissään. Hetken pohdittuaan hän kysyi kassaneidiltä: "mikä toi on?", johon kassa tokaisi: "en mä vaan tiedä". Kun takanani olevienkin kiinnostus heräsi, aloin tuntea oloni hiukan kiusaantuneeksi. Mietin, miksi kaiken pitäisi OLLA jotain. Eikö riitä, että jotain vain on, jolloin se oikeastaan voi olla mitä vain?

Kuusirannassa se nyt kuitenkin on. Ehkä se vielä löytää jonkun kivan paikan ja sen myötä merkityksen olemassaololleen. 

Varhain huomenna kuitenkin jätän syksyn ja blogistanian viikoksi ja toivon pääseväni nauttimaan kesäauringosta.

Hyvää syyskuun viimeistä viikkoa!