Elokuun vaihtuessa syyskuuksi Kuusirannassa oli hallayö. En muista, että aikaisempina vuosina halla olisi tullut näin aikaisin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaikka nautinkin olostani Kuusirannassa, siellä on yksi huono puoli: se on herkästi kylmä alue, ja se on tällaiselle vilukissalle iso miinus. Tonttia ympäröivät vanhat, korkeat puut. Sen itälaidalla on mäki ja länsilaidalla pieni joki. Kuusiranta on joentörmässä, alavalla maalla, jossa on usein hallanvaara.

Toisaalta aurinkoiset kesäpäivät ovat todella lämpimät, eikä pienet tuulet osu alueelle kovin herkästi. Yöt ovat kuitenkin viileät joesta nousevan kosteuden vuoksi ja aamut ovat aina kasteenraikkaita. Se puolestaan vaikuttaa niin, että helteisinäkin päivinä kasvit voivat hyvin eivätkä tarvitse kastelua, ja nurmikko pysyy tasaisen vihreänä.

Perjantai-iltana keitettiin papuja ja pyöräytettiin ne sen jälkeen voissa. Ah, oli hyvää!

Seuraavana yönä kaikki pavut, eli pensaspapu, köynnöspapu ja ruusupapu, paleltuivat:

Kurpitsojen elämä jäi tänä vuonna lyhyeksi:

Myös krassit ja jotkut kuunliljat paleltuivat. Ankeaa on maajussin elämä!

Olisi ehkä pitänyt kuunnella säätiedotuksia...

Nyt odottelen jännittyneenä, miten gladiolusten kanssa käy, sillä vähän surkeasti se riiputti kukkavarsiaan. Saiko se liikaa kylmää, vai jaksaisiko se vielä näyttää limenvihreät kukintonsa, joita olen odotellut koko kesän? Toivottavasti!