Viime viikonloppuna Kuusirannassa oli lunta ja ulkolämpötila pakkasen puolella, joten asemapaikkamme miehen kanssa olivat selvät: hän oli ulkona ja minä sisällä. Mies raivasi metsää ja minä sisätiloja.

 

Askareeni on oivallinen esimerkki siitä, miten yksi asia johtaa toiseen ja miten työtä riittää pitkäksi aikaa.

 

  1. Ensin solmin uuden maton loimilangat ja kun matto oli valmis, katselin sitä lattialla niin kauan, että totesin tuvan tarvitsevan myös uuden maton (seuraava projektini sillä saralla).

  2. Huomasin, että uusi matto olisi kooltaan juuri sopiva keinutuolin alle, joka meille on ilmeisesti tulossa lähiaikoina. Niinpä aloin mattoa apuna käyttäen suunnitella keinulle paikkaa ja aloin siirrellä huonekaluja.

  3. Sain aikaan nurkkauksen, joka miellytti silmääni muuten, paitsi että tuvan nykyiset verhot alkoivat riitelemään asetelmassa. On siis hankittava uudet verhot.  

Kello on neljä. Kuva on hämärä ja rakeinen, koska se on otettu ilman salamaa.

Nyt on juostava kangaskaupoissa etsimässä oikeanlaista verhoa. Sen voisi kuvitella olevan helppoa, mutta ei! Minä kun en tiedä, millainen sen pitäisi olla. Luotan vain siihen, että tiedän sitten kun näen. Toivottavasti se löytyy.