Olen jo pitkän aikaa suunnitellut kirjoittavani muistiin tapahtumia Kuusirannan rakennusprojektista. Nyt alkaa olla jo viimeiset hetket, sillä muuten ne unohtuvat. Toisaalta voisi tietysti olla helpottavaa, jos jotkut hankalat rakennusvaiheet häipyisivät unhon yöhön. Joskus niitä kuitenkin palaa mieleen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viimeksi muistui mieleeni sokkelin tiilimuuraus, kun eräs urakoitsija kertoi muurarin hankinnan vaikeudesta. Muistin, että me etsimme muuraria viimeksi syksyllä 2003 sokkelinmuurausta varten. Kerroin urakoitsijalle sokkelinrakentamisen vaiheista.

Kuusirannan mökki on perustettu 44 betonipilarin varaan (kuva 14.7.2000).

1096314.jpg

Perustustöiden yhteydessä oli valettu sokkelia varten erillinen antura ja sen päälle piti muurata pystytiilellä sokkeli. Tuohon työhön haimme nyt tekijää.

Alla olevaan kuvaan on neljän tiilen pinolla havainnollistettu, miten tiilillä oli tarkoitus muurata sokkeli umpeen.

1096316.jpg
(kuva 20.6.2003)

Ensimmäiseksi kysyimme vanhempaa miestä, joka oli muurannut talomme piipun, takan ja hellan sekä kostean tilan seinät. Hän lupasikin tulla. Myöhemmin hänen tyttärensä soitti, että todellisuudessa isä ei enää pysty tekemään muuraustöitä, vaikka hän niin saattaa luvata.

 

Oli haettava uutta muuraajaa. Naapurin isäntä tuli hätiin, ja kertoi kylällä olleesta muurarista, joka oli kuulopuheen mukaan tehnyt hyvää työtä. Otimme tähän yhteyttä, ja hän tarjoutui työhön tutustuttuaan tekemään sen. Sovimme, että työ tehdään tuntiveloituksella.

 

Ensimmäinen työpäivä sattui lauantaiksi, jolloin olimme itsekin Kuusirannassa. Keitin kahvit ja tein voileipiä. Istuimme kahvipöydässä ja rupattelimme. Muurari kertoi aikaisemmista projekteistaan, uskomattoman upeista saavutuksista rikkaiden rakennuttajien luona. Tarinaa riitti, ja jossain vaiheessa aloin jo levottomana liikehtiä tuolillani, kun ajattelin muuraustyön kärsivän pitkästä jutustelusta. Muurarilla itsellään ei tuntunut olevan lainkaan kiire.

 

Lopulta hän nousi ja lähti ulos kasaamaan tavaroita autosta pihalle. Pian sen jälkeen hän tuli kertomaan, että hänen piti kiireisesti lähteä. Hän lupasi kuitenkin tulla heti maanantaina apumiehen kanssa töihin.

 

Seuraavana tiistaina muurari otti yhteyttä mieheen ja kertoi maanantain menneen suunnitelmien mukaan ja pätkä muurausta oli tehty. Hän tarvitsisi nyt korvauksen mahdollisimman pikaisesti. Miehelläni oli seuraavana aamuna aikainen meno, joten muurari tuli viiden aikaan aamulla pankkiautomaatille hakemaan rahoja.

 

Sen jälkeen meillä alkoi odottelu, sillä muurari ei ehtinyt jatkamaan työtä mitä erikoisimpien syiden vuoksi. Milloin oli apumiehellä jalka nyrjähtänyt, milloin vaimo oli unohtanut avaimet kotiin ja hänen piti mennä avaamaan ovea. Levottomuutemme lisääntyi. Miten hän ehtisi tehdä muuraukset ennen talvea?

 

Parin viikon päästä hän tuli jälleen. Sillä kertaa naapurin isäntä, joka oli meille suositellut häntä, kävi paikalla seuraamassa työn edistymistä. Hänen saapuessaan muuraustyöpari oli tähystelemässä kauempana olevaa telkänpönttöä ja pohti, miten pitkä matka sinne on. He ryhtyivät mittaamaan etäisyyttä, jotta saisivat selville, kumman arvio oli lähempänä. Muuraustyö odotti - tuntiveloituksella siis.

 

Tähän tyyliin reilun <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />50 metrin ja 4-5 tiilikerroksen muuraustyö jatkui useita viikkoja. Tuli marraskuu, pakkaset ja ensimmäiset lumet. Muuraria ei ollut taaskaan näkynyt aikoihin. Minua alkoi ahdistaa toimeliaan mieheni ahdistus siitä, miten muuraus saadaan valmiiksi ennen pakkasia. Lopulta kyselin häneltä varovasti, olisiko mahdollista, että tekisimme työn itse valmiiksi.

 

Eräänä marraskuisena pakkaspäivänä ryhdyimme töihin. Tiilet olivat pressun alla. Siellä oli myös sähkölämmitin, jonka avulla toisiinsa kiinnijäätyneet tiilet saatiin irtoamaan toisistaan. Mies muurasi (ensimmäistä kertaa elämässään), minä siirtelin lämmitintä pressun alla paikasta toiseen, irrotin sulaneet tiilet toisistaan ja kannoin niitä muurarilleni (totuuden nimessä vein välillä myös olutta, jotta muurari jaksaisi paremmin J).

 

Ja me teimme sen! Ennen talventuloa meillä oli muurattu sokkeli. Se oli meille tärkeää sekä lämmön että energiankulutuksen kannalta, sillä tarkoituksenamme oli käydä Kuusirannassa myös talvella.

Harmittavan vähän tuli silloin otettua kuvia, ja niinpä tiilimuuratusta sokkelista ei löydy yhtään kuvaa. Mutta ehkäpä sen pystyy kuvittelemaan.