Olin eilen Kom-teatterissa tutustumassa heidän Vanja-enoonsa. Tunteeni ovat vähän ristiriitaiset, enkä ole vieläkään oikein osannut päättää, pidinkö siitä vai en. Selvää on kuitenkin se, että väliajan jälkeen esitys oli parempi kuin ennen sitä. Eikä tämä johdu siitä, että olisin väliajalla ottanut jotain piristeitä tai sellaisia, esitys vain jotenkin lähti kulkemaan vasta silloin. Eräs seurueeseemme kuulunut sanoikin, että nyt pitäisi oikeastaan mennä katsomaan se uudestaan, kun on nähnyt lopun. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oliko loppu sitten yllätyksellinen? Ei suinkaan, mutta ainakin minulle valkeni vasta lopussa, ketkä oikeastaan olivat päähenkilöt ja mitä tarinalla haluttiin tuoda esille. Punainen lanka ei ensimmäisen näytöksen aikana valjennut minulle. Tunsin, että esitys on täynnä pientä kikkailua ja irrallisia juttuja, eikä se oikein lähtenyt lentoon.

 

Hannu-Pekka Björkman esitti Vanja-enoa ja Vanjan tunnetiloja varmasti, mutta ei riittänyt luomaan jännitettä. Ei vaikka välillä dramaattisesti huusikin niin, että sylki lensi.

 

Eeva Soinion Jelena oli mielestäni kiinnostavin hahmo, joka kasvoi ja kehittyi näytelmän edetessä. Hän oli aluksi kuin punaposkinen ja tahdoton nukke, jonka kaikki liikkeet olivat korostuneen verkkaisia ja huulilla pysyvä hymy. Näytelmän edetessä nukke kuitenkin heräsi eloon. Ai että mikä herätti? No, tietenkin Mies!  

 

Luonnosta kiinnostuneena ihmisenä oli mielenkiintoista kuunnella lääkäri Astrovin (Pekka Valkeejärvi) metsäkarttojen esittelyä: miten ihminen toiminnallaan vähitellen tuhoaa metsät. Siis aivan tätä päivää.

 

Työn arvostuksen puute ja sen kuvauksen tragikoomisuus oli näytelmän parasta antia, ja sekin täysin tätä päivää. Saat tehdä työtä uhrautuen vuosikymmenet jonkun omistajatahon hyväksi, joka ei osaa arvostaa panostasi. Omaan käteesi ei jää mitään eikä ainakaan, jos olet liian kiltti. Lopulta on vain toivo siitä, että joskus näet timanttisen tähtitaivaan ja saat palkinnon tuonpuoleisessa. Silloin saat levätä.

 

Niin että olihan se sittenkin aika hyvä!