Vanhat ikkunat teettivät valtavasti töitä. Onneksi mieheni löysi tekijöitä ja kunnostukseen osallistui useampikin mieheni tuttava. Silti työ kesti kuukausia. Itse seurasin urakkaa vain sivusta, mutta kaikesta huolimatta tuskan hiki kohosi välillä pintaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Löysin netistä kiinnostavan päiväkirjan Lopella sijaitsevan Launosten aseman kunnostuksesta, jossa kuvataan myös ikkunoiden kunnostuksen pitkällistä prosessia. Esimerkkinä se on sikälikin sopiva, että talomme hirsikehikko ja ikkunat ovat kotoisin juuri Lopelta!

 

Lopen talossa oli tyypilliset 3+3 -ruutuiset ikkunat, ja ikkuna-aukkoja oli yhdeksän. Rakennuslupakuviin oli Kuusirannan taloon piirretty seitsemän ikkunaa, koska talosta tehtiin vähän pienempi kuin Lopen talosta.

 

Julkisivulle oli piirretty kaksi ikkunaa noudattaen Lopen taloa, jossa oli noiden ikkunoiden välissä salvos. Siitä kohtaa meni siis talon sisäpuolella hirsiseinä jakaen tilan kahteen huoneeseen.

Hahmottelin alla olevaan kuvaan salvoksen paikan.

1147581.jpg

Halusin Kuusirannan talosta avaran, jossa on iso tupa, ja sen vuoksi sinne ei rakennettu Lopen talon sisäseiniä lainkaan.

 

Talon pystytys oli jo hyvällä mallilla, kun mielessäni kypsyi suunnitelma. Yhtenä kauniina päivänä ilmoitin sitten pystytyksestä vastaavalle timpurille (olin toki puhunut miehelleni myös), että tuon salvoksen paikalle tuleekin kuvista poiketen vielä yksi ikkuna. Tämä aiheutti vastustusta ja mutinaa, että ikkunoiden väli jää liian kapeaksi, ja koko seinän rakenne muuttuu, ja kuinka ne kapeat hirsiosuudet saa edes pysymään pystyssä, jne. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kannustin iloisena, että kyllä sinä jotain keksit, ammattimies! Mieheni sitten ideoi timpurin kanssa ratkaisua, joten muutosesitys lähti hyvin eteenpäin!

 

Kuusirantaan tuli siis kahdeksan ikkuna-aukkoa. Jokaisessa ikkuna-aukossa on alkuperäisen tyylin mukaiset kaksikerroksiset ikkunat, eli neljä kolmiruutuista ikkunapokaa ja yhteensä 12 ruutua. Kaikkiaan on siten 32 ikkunapokaa, joissa 96 lasiruutua (pestäviä pintoja niistä muuten tulee 192). No, pienihän se määrä on, jos isoihin taloihin vertaa.

 

Suuri osa vanhoista ikkunapokista oli pahasti lahonneita. Muutama ikkunapoka tehtiin kokonaan uudestaan, mutta useimmat pystyttiin kunnostamaan. Se tarkoitti vanhojen kittien poistoa, puhdistusta, pokien hiomista, liimaamista, kittaamista, pohjamaalaamista…

 

Lasituksiin käytettiin pääosin alkuperäisiä vanhoja vedetystä lasista olevia laseja. Vanha lasi on todella kaunista! Jokainen lasiruutu on yksilöllinen kuin lumihiutale - kahta samanlaista ei ole. Kun vanhan lasin läpi katsoo ulos, maisema on erilainen riippuen siitä, mistä lasista katsot. Jokainen lasi aaltoilee omalla tyylillään vääristäen kuvaa. Välillä tulee illuusio, että se suorastaan liikahtelee.

 

Lasien irrotus pokista oli tehtävä varovaisesti, sillä vedetty lasi on haurasta eikä kestä kovaa käsittelyä. Huolellisuudesta huolimatta joitakin meni rikki ja jotkut olivat rikkoontuneet jo purku- ja kuljetusvaiheessa. Vaikka meillä oli yksi ylimääräinen vanha ikkuna, piti silti metsästää vanhaa lasia tilalle. Emme kuitenkaan enää onnistuneet mistään saamaan samanveroista, yhtä vanhaa ja aaltoilevaa.

Syksyllä 2001 asennettiin ensimmäiset ikkunat, aluksi yksinkertaisina. Vähitellen talven 2001-2002 aikana saatiin toisetkin kappaleet paikalleen.

Tältä tuvan ikkunakolmikko näytti valmiina.

1147582.jpg

Ja seinäkin on vielä pystyssä! :D