Kävin eilen läpi joulutilpehöörivarastoa. Säilyttäjänä ja kierrättäjänä en pysty heittämään vanhoja koristeita pois ja ostamaan tilalle uutta, joka kuitenkin on lähes samanmoista.

Laitoin parikymmentä vuotta vanhan kranssin ovelle. Siitä on vuosien saatossa tullut vähän kovia kokeneen näköinen. Yksi käpy katosi aikoinaan, kun pihapiirin kiusankappaleet kävivät sen nyppäämässä irti. Pistin tilalle muuta koristetta ja kranssi jatkaa elämäänsä edelleen (askartelun ystäville tämä lienee suoranainen kauhistus!). No, ehkä tuota voisi vähän tuunata ensi vuonna?

  

Vähintään yhtä vanhan lyhdyn kaivoin myös esille ja puhdistin. Se taitaa olla kohta suorastaan antiikkia…

 

Pöydillä pitää olla makeaa, ja varastoa saakin tankata jatkuvasti.

 

 

Olin eilen ystäväni luona iltateellä ja sain häneltä ensimmäisen joululahjan! Ystävät tietävät, että Kuusirannan emäntä on yleensä kotona paljain jaloin, mutta jos jalkoja alkaa paleltaa, on oltava villasukat.

 

 

Koskaan en ole itse kutonut sukkia. Onneksi on aina löytynyt ihminen, joka sen homman osaa ja pitää minut sukissa . (Inkiväärille tiedoksi, että nämä ovat just sitä vihreää huopasta, jota ihailin blogissasi. Aikamoinen sattuma!)

 

Teen jälkeen lähdimme Tapanilan kirkkoon Meiju Suvaksen joulukonserttiin.

 

Tänä iltana onkin sitten vuorossa pikkujoulut. Alkaa tässä vähitellen joulutunnelma nousta!