Tämä on ollut hyvä vuosi, sillä olen oppinut bloggaamaan ja tutustunut blogistaniassa moniin ihastuttaviin ihmisiin. Blogiverkosto on opettanut uusia asioita ja laajentanut näkökulmia. Tunnen itseni viisaammaksi kuin ennen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Elämän huippukohdat ja pohjakosketukset sekä kaikki siltä väliltä nähdään ja koetaan virtuaalimaailmassa niin kuin todellisessa elämässä konsanaan. Enimmäkseen siellä ollaan myönteisellä mielellä, mutta joskus myös kääntöpuolen karvaita ja synkkiä asioita nousee pinnalle.

 

Blogistaniassa olen saanut olla mukana seuraamassa arkea ja juhlaa, rakastumisia ja häitä, ihmis- ja eläinvauvojen odotusta ja syntymistä, työtä ja työttömyyttä, lasten kasvua ja kehitystä, yhdessäolon onnea ja eron tuskaa, sairasteluja ja sairaalareissuja, jopa kuolemaa. Kaikki elämänkaareen kuuluvat tapahtumat näkyvät siellä, ja ajatuksia sekä tuntemuksia jaetaan yhdessä.

 

Virtuaalielämässä sosiaalinen verkosto on laajempi kuin tosielämässä. Usein se on niin laaja kuin aika antaa myöten. Niinpä myös erilaisia tapahtumia tulee jatkuvasti eteen. Eikä pelkästään niitä, vaan myös kiinnostavaa pohdintaa, uusia ajattelutapoja ja joskus aivan hervotonta huumoria, mustaa ja valkeaa. Tämä verkosto on levittäytynyt ympäri Suomen. Välimatkoja en tunnista, mutta silti Suomen kartta on tarkentunut. Joskus murre kertoo, missä päin olen käymässä.

 

Vähitellen ihmiset käyvät tutuiksi ja se on aika kiehtovaa. Uskon, että todellinen ihminen tulee näkyväksi kirjoituksissa. Usein kirjoittaminen aloitetaan varovaisesti, mutta halu päästä kontaktiin muiden kanssa edellyttää, että antaa jotain itsestään. Niinpä sitä vähitellen alkaa tehdä paljastuksia. Kaikkea ei tietenkään kerrota, vaan juuri se, minkä itse haluaa ja mikä itselle sopii. Blogistaniassa kukaan ei pakota luovuttamaan tietoja.

 

Vaikka valinta on vapaa, niin en usko, että johdonmukaisesti valehtelemalla tai näyttelemällä pääsee blogistaniassa pitkälle. Jotenkin se vain paistaa läpi ja pitää ihmiset etäällä. 

 

Pienistä vihjeistä voi myös nähdä luonnetta ja temperamenttia. Katsokaapa vain, kuka nopsana ehtii moneen mukaan, kuka tavoittelee täydellisyyttä, kuka on jatkuvasti kilpasilla, kuka on suurpiirteinen, kuka antaa lohtua ja hoivaa, ja niin edelleen. Tunnistatteko? Olen usein pohtinut, että blogistanian ihmiset ovat aivan niitä samoja, joita kaikissa yhteisöissä on.

 

Olisi silti kiinnostava tietää, onko blogeihin kirjoittavilla joku ihan omanlaisensa, erityinen ominaisuus, joka olisi yhteistä kaikille. Mikä voisi olla sellainen? Onko blogikirjoittajista ja -yhteisöistä tehty mitään tutkimuksia? Jos ei vielä ole, niin varmasti joskus on.

 

 

Lopuksi haluan kiittää Hannelea (hän tunnistaa itsensä, jos lukee tämän), joka minut kevättalvella vinkkasi vuodatukseen.

 

Kiitokset kuluneesta vuodesta myös kaikille blogiystävilleni ja erityisesti sinulle

 

- Sanni, joka olit ensimmäinen kommentaattorini ja mielen ilahduttaja

- Jori, joka kannustit tumpeloa kylvämään ja kukkakuppihullutteluun

- Quu, joka annoit auliisti ohjeita puutarhakysymyksissä

- Taviokuurna, joka opastit asiantuntevasti luontoaiheissa

- Inkivääri, joka aktiivisena kommentoijana pelastit monet blogijutut

- Mimosa, joka toit paljasjalkaheimon näkemyksiä blogiini lämmöllä

- Vapulis, joka monen mukavan kommentin lisäksi opetit leipomaan J

- Sesile, joka rakkausfanina ilahdutat kaikkia kanssakulkijoita.

 

 

Teille kaikille nimeltä mainituille ja myös nimeltä mainitsemattomille muillekin, jotka olette käyneet vierailuilla tai joiden luona minä olen käynyt, toivon

 

Onnellista vuotta 2008!

bny1804.gif

Tavataan taas!