Olen aikaisemmin kertonut tyttäreni odotuksesta ja halustani ryhtyä kutomaan jotain nättiä ensimmäiselle lapsenlapselleni. Jo lokakuussa olin löytänyt mallin (Suuri Käsityölehti 2/2001), jota ajattelin ryhtyä tekemään.
Ymmärsin kyllä, että se ei ehkä ole yksinkertaisin mahdollinen, mutta pikku vaikeudet eivät ole Kuusirannan emäntää koskaan lannistaneet - pikemminkin niistä saa usein uutta puhtia.

1119874.jpg

Seuraavaksi oli hankittava langat. Räväkkä tyttäreni varoitteli, että ei valkoista eikä muutakaan hempeää, vaan mieluiten jotain iloista. Päädyin varovasti keltaiseen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vihdoin eilen illalla ryhdyin tuumasta toimeen:

 

Ensin piti luoda 147 silmukkaa.

Kun olin luonut reilut sata silmukkaa samalla miettien että eihän tämä luominen lopu koskaan, huomasin, että se toinen langanpätkä (tiedättehän?) loppuu kesken. Tuijottelin sitä hetkisen, mutta se ei auttanut yhtään. Niinpä repäisin kaiken alkutekijöihin ja aloitin uudelleen. Nyt varasin sen verran enemmän lankaa, että varmasti riittää. No riittihän se, ja työssäni roikkuu nyt pieni lankakerä aloituslangan paikalla.

 

Sitten piti aloittaa 1. pitsineule.

Luin ohjetta: S-luku on jaollinen 12 + 3 s:lla. Hmm…päättelin, että tätä ei tarvitse ymmärtää. Siis eteenpäin! *3o, 1lk, 3o, helppo nakki! Eteenpäin! Yhdistetty kavennus… Jaaha, nyt tuli suluissa pitkä ohje, mikä on yhdistetty kavennus, onneksi! Ja sen jälkeen: 3o, 1lk*, toista *-* ja 3o.

 

Kudoin ensimmäisen kerran tuon lauseen ja jatkoin eteenpäin. Jotenkin se suluissa oleva pitkä ohje vaikeutti lukemista ja jouduin oikein ääneen tankkaamaan, mitä pitää tehdä. Yritin painaa ohjetta mieleen. Kun olin kutonut noin sata silmukkaa, tuli epäilys, että teenkö nyt varmasti samalla tavalla kuin aluksi olin tehnyt. Yritin käydä kutomaani läpi ohjetta seuraten, mutta en vain pystynyt! Lopulta oli pakko yksinkertaistaa itseä varten paperilapulle 3o 1lk 3o kavennus 3o 1lk (jättäen siis väliohjeen pois). Silloin se selvisi: olin kutonut väärin, kääk!

 

Ihan vähän alkoi harmittaa ja oli pakko hakea lasi punkkua. Taustalla soi onneksi rauhoittavaa musiikkia: Pavarottia, Il Divoa ja sen sellaista. Muutamat Ave Mariat ja Santa Luciat tulivat oikein sopivaan saumaan.

 

Aloin purkaa työtä varovasti, sillä en halunnut ihan silmukoiden luomisesta lähtien aloittaa alusta. Piti olla tosi tarkkana, ettei silmukat katoaisi taivaan tuuliin. Läheltä piti monta kertaa, ja siinä rupesi jo hiki kihoamaan pintaan. Kaiken lisäksi punkkulasi tärähti, mutta onneksi ei yhtään läiskynyt langoille. Mietin, että jos nyt rupeaa kädetkin hikoilemaan, niin tästä tulee ihan alakoululaisen tekeleen näköinen ja siinä tapauksessa saa kyllä jäädä koko juttu.

 

Lopulta pääsin takaisin sinne, mistä virhe alkoi, ja pystyin jatkamaan ensimmäistä kerrosta. Jännitin, oliko matkan varrella pudonnut silmukoita. Keskittyneenä seurasin ohjetta ääneen lukien. Jos kaikki oli mennyt hyvin, lopussa pitäisi olla tuo 3o. Pääsin kerroksen loppuun: ei ollut yhtään silmukkaa kadonnut, olikin tullut yksi lisää! 

 

Ensimmäisen kerroksen loppuun mennessä oli työhön kulunut aikaa - no en kehtaa kertoa. 

 

Työ alkoi sen jälkeen kuitenkin jotenkin sujua, ja välillä oli oikein kivaakin. Vähitellen aloin tajuamaan, mitä oli syntymässä: sellaista aaltoilevaa helmaa. Vau, aloin jo olla oikein ylpeä itsestäni!

 

Pitsineuleen lopussa ohjeessa tuli taas pieni tenkkapoo: tasoita s-luku viim. krs:lla 151 s:aan. Miten niin tasoita?

 

Sen jälkeen piti aloittaa 2. pitsineule.

Eka ja toka kerros meni helposti, mutta kolmannessa stoppasi: 3o, *1lk, ylivetokav., 6o… Ylivetokavennuksesta ei ollut erillistä ohjetta. Jonkunlainen hatara muistikuva minulla siitä oli, mutta pakko oli ryhtyä selvittää, mitä se tässä kohtaa tarkoittaa.

Ei hätää, Kuusirannan emännällä on tallessa kaikkea mahdollista alkaen ajalta ennen tietokoneita. Monet tavarat jopa muistan. Niinpä ryhdyin etsimään pientä neuleopasta ja löytyihän se!

1119880.jpg  1119885.jpg

Sieltä löytyi ohje ylivetämiskavennukselle, mikä auttoi jatkoon. Nyt työni on tässä vaiheessa.

 

1119888.jpg

 

Jos katsoo tarkkaan, niin voi huomata, että jälki on erinäköistä kuin mallikuvassa. Tämä johtuu siitä, että neulon nurjan silmukan jotenkin väärin. Yleensä olen osannut "kääntää" ohjeet omalle nurjasilmukkakielelleni, mutta nyt se ei näköjään onnistunut. Mutta ei se mitään, tämä on nyt tällainen, persoonallinen.

 

----

 

Lopuksi pieni raportti odotuksesta:

Lapsenlapseni painoi puolitoista viikkoa sitten noin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />620 grammaa, ja moisen palleron jo huomaa tyttäreni vatsasta. Siron äidin paino on 24. raskausviikolla noussut jo reilusti yli 50 kilon. Hän on suunnilleen saman kokoinen kuin minä odottaessani ensimmäistäni ja muutenkin raskaus on mennyt samaan tyyliin kuin itselläni. Hui, tätä on ihanan jännittävää seurata!