Eilisessä Hesarissa oli huomenna 75 vuotta täyttävän Pentti Linkolan haastattelu. Hän viittaa merkkipäiväänsä huumorilla: "Niin, siinä on kolme merkittävää syntymää peräkkäisinä päivinä. Suomen, minun ja Sibeliuksen." Ilkeäkin hän jaksaa olla edelleen, sillä kun toimittaja kysyi hänen turhake-ehdokastaan (kts. turhake-ehdokkaat Suomen Luonto -linkistä), vastaus oli "Hesarin ilmoitussivut".

 

Tässä asiassa olen yhtä mieltä Linkolan kanssa. Hyppään aina ilmoitussivujen yli lehteä lukiessani. Ärsyttävintä on, että lehteä avatessani välistä putoilee jos minkälaista ilmoitusliitettä. Mikä määrä jätepaperia siitä tuleekaan vuodessa!

 

Turhake-ehdokkaana oli myös mainosposti. Etenkin näin joulun alla yskittää, kun mainoksia tulee laatikontäydeltä. Selkä vääränä niitä saa kanniskella ensin sisälle ja myöhemmin lehtipinosta jätepaperiastiaan.

 

Olen miettinyt mainoskiellon laittamista postilaatikkooni, mutta toistaiseksi en ole sitä tehnyt, sillä muuten jää paikallislehdetkin saamatta ja niistä en raaskisi luopua. Sen sijaan kanniskellessani lehtikasaa jätelaatikkoon, mietin, pitäisikö luopua lehtien tilaamisesta.

 

Ajatukseni sai heti lisäpontta, sillä jätepaperiastia oli kansi auki ja kukkurallaan paperia, eikä oma kasani enää mahtunut sinne. Niinpä jouduin heittämään ne sekajätteisiin, mikä oli raastavaa! Ensin opetetaan ihmiset tunnollisesti lajittelemaan jätteensä, ja sitten ei jätehuolto pelaakaan. Se syö lajittelijan hermoja. Jätepaperin keräyksessä ei ilmeisesti huomioida, että joulusesonki moninkertaistaa jätemäärän.

 

---- No, tämä turhakkeista tällä kertaa.

 

Olen tänään kotosalla enkä Kuusirannassa, vaikka niin voisi luulla, sillä olemmehan siellä lähes kaikki pyhät. Syynä tähän on se, että Kuusirannassa ei ole televisiota, ja minun on aivan pakko nähdä itsenäisyyspäivän linnan juhlat.

 

Sitä ennen, kello kuusi, sytytän kaksi kynttilää ikkunalle ja pistän Sibeliuksen Finlandian soimaan.

Siispä onnea Suomi, 90v.!