Kun katselin rakennusaikaisia kuvia Kuusirannan mökistä, huomioni kiinnittyi valkoisena loistavaan ulko-oveen harmaiden hirsien välissä. Mieleeni palasi ovien etsintävaihe. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olin joskus ohimennessä nähnyt talon, jonka ovessa oli salmiakinmuotoinen ikkuna. Ovi jäi mieleeni, vaikka paikka, jossa sen olin nähnyt, oli häipynyt muistista. Kun mökkiä sitten suunniteltiin, piirsin kuviin sellaiset ovet.

Tässä luonnokseni (1999) tampuurista/tuulikaapista sekä ulko-ovesta:

1124384.jpg

Syksyllä 2001 talossa saatiin ensimmäiset ikkunat paikalleen, ja niinpä tuli ajankohtaiseksi hankkia myös ulko-ovet.

 

1124391.jpg
(kuva 24.11.2001)

 

En löytänyt samanlaisia ovia kaupoista ja pelkäsin, oliko niitä mahdollista saada lainkaan. Olihan täysin mahdollista, että malli oli vanhentunut, eikä sellaisia ollut enää tuotannossa.

 

Silloin keksin internetin. Tämä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun oikein kunnolla syvennyin internetiin ja huomasin sen edut, kun piti hakea jotain tiettyä asiaa.

 

Ryhdyin siis etsimään ovia. Aikani selailtuani löysin lopulta valmistajan, jolla oli tuotannossa juuri haluamani ovet. Olin tyytyväinen, kun iso osa etsintätyöstä tuli valmiiksi siinä vain istuskellen työpaikan (kotona ei siihen aikaan ollut vielä nettiä) pöydän äärellä.

 

Sen jälkeen soitin ovien valmistajalle. Ensin soittoihini ei vastattu. Kun lopulta sain jonkun miehen luurin päähän, hän sanoi töykeästi, että he eivät myy yksityisasiakkaille lainkaan. Yritin selittää, kuinka heillä on juuri sellainen ovi, jonka haluaisin enkä ollut muualla sellaista nähnyt. "Meidän ovia myydään rautakaupoissa, mene sieltä hakemaan", tuo mies sanoi. Vaikka yritin selittää, että kaupoissa ei ole sellaista ovea, hän vain edelleen kehotti minua menemään rautakauppaan. Saman tien hän lopetti puhelun, ja minä jäin nöyryytettynä puhelimen ääreen.

 

Soitin miehelleni ja osittain tuohtuneena osittain surkeana kerroin, miten kurjasti minua oli kohdeltu, kuin toisen luokan kansalaisena. Mies kysyi haluaisinko, että hän selvittää vielä asiaa, eli haluanko vieläkin ne samat ovet.

 

Mielessä kävi, että hankin jonkun muun mallin. Mutta niin se vain on, että kun olen jotain suunnitellut oikein paperille, niin pienet vastoinkäymiset eivät saa päätäni kääntymään. Mieheni selvitti asiaa, ja lopulta ovien hankinta hoitui niin, että tietty rautakauppa tilasi ovet liikkeeseen, josta sitten noudimme ne. Ne saatiin paikoilleen juuri ennen joulua.

 

1124392.jpg
(kuva 17.7.2004)

 

Edelleen mietin, miksi miestä palveltiin moitteettomasti, mutta minua ei. Johtuiko kohtaamani töykeys sukupuolesta, jolloin minua ei pidetty varteenotettavana keskustelijana ja potentiaalisena asiakkaana?

 

Jotkut eivät mitä ilmeisimmin ole vielä sisäistäneet, että jos nainen haluaa jotain, niin kysymyksessä on mitä todennäköisin kaupan paikka!