Hoksasin Moninaisen blogista hyvän aiheen tämän vuoden lupaukseksi: pyrin parhaani mukaan vähentämään tavaraa kotonani. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Asetan tämän yhdeksi tämän vuoden tavoitteekseni. Saatan asettaa lisää tavoitteita myöhemmin kunhan olen selvitellyt asioita lisää itseni kanssa. Moninaisen monipuolisesta blogista saa hyviä vinkkejä siihen, miten itsensä kanssa voi pitää kehityskeskustelun ja asettaa sen pohjalta itselleen toimintasuunnitelman ja tavoitteet J.

 

Turhan tavaran hävittäminen on hyvä aihe paristakin syystä: ensinnäkin minulla on sitä laatua paljon ja toiseksi, olen jo syksyn mittaan hiljalleen aloittanut tavaroiden hävittämisen.

 

Minulla oli marraskuussa viikon ajan myyntipöytä itsepalvelukirppiksellä. Sain sinne menemään rompetta neljässä isossa muovikassissa ja kahdessa pahvilaatikossa. Mukana oli vaatetta, kirjoja ja kaikenlaista pientä sälää pöydän täytteeksi. Laitoin tavaroille alhaiset hinnat ja viimeisenä päivänä laskin hintoja vielä 50:llä prosentilla. Tällä tavalla halusin varmistaa, että kauppa käy. Kohtuullisen hyvin sainkin tavaraa menemään, sillä takaisin tuli vain yksi kassillinen. Asiaa auttoi se, että kaikki myymättömät vaatteet pistin suoraan UFF:n laatikkoon.

 

Oli mielenkiintoista, että risakin tavara teki kauppansa. Toisaalta ymmärrän, että kirppiksillä varmaan pyörii paljon sellaisia ihmisiä, joilla on peukalo paikallaan, ja joille tavaroiden korjaaminen tai tuunaaminen ei ole juttu eikä mikään.

 

Aika yllättävää oli, että esimerkiksi avatut tuoksuvoidepullot olivat haluttua tavaraa. Ei siis pidä mitään heittää suoraan roskikseen, vaan kannattaa ensin kokeilla myymistä. Jollekin oma turha tavara voi olla löytö.

 

Kaikki kirjat menivät kaupaksi, mihin olin tosi tyytyväinen. Olen joskus antanut tyttäreni viedä pari kassillista kirjoja antikvariaattiin ajatellen, että hän saa vaivan palkaksi mukavat taskurahat. Mutta he eivät maksaneet niistä juuri mitään! Muistaakseni vain kahdesta kirjasta antoivat kaksi euroa, ja muut ottivat ilmaiseksi. Niinpä kirjoja olisi aika lailla helpompaa heittää energiajakeeseen kuin viedä divariin.

 

Koska kuitenkin pyrin olemaan kunnon kierrättäjä ja koska suhtaudun kirjoihin tunteella, arvioin, että kirjoista on ihmisille enemmän iloa halvalla ostettuna kuin kierrätysjätteenä. Niinpä olen päättänyt, että vien kirjani jatkossakin kirppikselle.

 

Kirppiskäynnin lisäksi hävitin vähä vähältä tavaraa muutenkin, mm. leikkelin kauhtuneita vaatteita matonkuteiksi ja kunnossa olevia vein UFF:n laatikkoon. Lasitavaraa ja paristoja vein ao. keräysastioihin ja isot määrät aikakauslehtiä paperikeräykseen. Kaappeja tuli koluttua ja aina löytyi poisheitettävää. Hamsteriluonteeni oli silti kovin varovainen tässä puuhassa.

 

Nyt aion kuitenkin jatkaa tätä työtä. Otan ainakin aluksi ohjenuorakseni Moninaisen ja Serenitaksen haasteen: yksi tavara päivässä pois kuukauden ajan, eli viikossa vähintään seitsemän tavaraa.

 

Heti tammikuun alusta homma alkoi ja eilen oli siis ensimmäinen päivä. Päätös oli kyllä hetken mielessäkin, mutta unohduin selailemaan vanhoja papereita ja ajatus häipyi muistista. Toisaalta heitin niitä papereita menemään ja järjestelin pari kansiota, joten pidän sitä kuitenkin jonkinlaisena alkuna. Tänään kävin sitten läpi kylppärin kaapin ja sieltä hävisi useampikin vanha purnukka, muun muassa kasvonaamiomömmö, joka oli jämähtänyt kivikovaksi.

 

Yritän kertoa välillä, miten tavoitteeni etenee. Jos joku haluaa osallistua haasteeseen, niin mikä sen mukavampaa!