Tarkoituksenani oli tehdä aivan toisenlainen postaus. Siinä piti olla ihania kesäisiä kuvia Kuusirannasta, joita ystävättäreni otti vieraillessaan siellä elokuussa. MUTTA… <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vuodatus puuttui peliin ja valitsi minut yhdeksi heistä, jotka eivät saa uusia kuvia ladattua esille. MRR ja rumat sanat sentään!

 

No, nyt on sitten uuden kuukauden alkajaisiksi pakko ilahduttaa ihan toisenlaisella jutulla, eli vastaan haasteeseen, jonka sain Anna-Reetalta. Sen mukaan minun pitäisi yksinkertaisesti kertoa itsestäni viisi "helmeä".

 

Tämän olisi luullut olevan helppoa (?!), mutta niin se vain silti askarrutti mieltä.

 

No ei vaineskaan!

 

Pari helmeäni ovat suoraan Leevien biisistä Amalia:

 

"Tanssii, hullu Amalia kamalia tansseja tanssii, tai sitten sillä on siellä mies.

Ja ne laulaa, laa-laa-lalalalaa, mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa, ikivanhoja iskelmiä mitä lie."

  1. Musiikki vie minut mennessään. Kuin hullu Amalia voin tanssia yksinkin. Tai sitten siellä (Kuusirannassa siis) on mies (joka joutuu tanssimaan).

  2. Laulut saavat laulamaan mukana ja vanhat iskelmät sujuvat kuin vettä vaan! Ääni ei valitettavasti kuulu helmiin.

 

"…mutta minä olin tulehen tuijottaja, jolle tuli niin mukavasti kuuma"

  1. Osaan pysähtyä; mietiskellä ja tuijotella kaukaisuuteen, tuleen tai veteen, keskittyen ja ympäristön unohtaen.

  1. Hakeudun lämpöön eikä kuumuuskaan haittaa.

  1. Olen surkea näyttelijä ja huono valehtelija, ja teennäisyys saa minut raivon partaalle (onkohan tämä helmi laisinkaan?).

 

Haluan ehdottomasti jatkaa tätä haastetta. Niinpä haastan blogistanian rakkausfanin, Sesilen, kertomaan viisi helmeään. Voisin kenties yrittää ottaa niistä jotain opikseni :)