Eilen koin ystäväni kanssa sellaisen kulttuuripläjäyksen, etten varmaan koskaan ennen kotimaassa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensimmäinen kohteemme oli Helsingin taidemuseon Maaginen maisema -näyttely.

1335176.jpg

Näyttelyssä on esillä venäläisen Tretjakovin gallerian taidetta 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Maalaukset on esitelty aihepiireittäin: metsä, meri, vuoret, taivas, yöllä, neljä vuodenaikaa, ihminen ja luonto, tiet ja kaupunkinäkymät.

 

Ei liene yllättävää, että Kuusirannan emännän sydäntä lähellä olivat maalaukset metsästä. Lisäksi sykähdytti, että melkein joka toisessa maalauksessa oli kuvattu joki. Täällä sai erinomaisen käsityksen, miten erilaisia joet voivat olla. Oli vuolaita ja leveitä jokia. Oli kapeita ja kiemurtelevia jokia. Oli lähes kuivuneita jokia ja toisaalta rämettyneitä jokia. Mukana oli myös oikea panoraamajoki.

 

Vaikuttavia olivat myös yö-osaston maalaukset. Sanattomana ihmettelin, miten joku kykenee luomaan teokseen valon, josta heti tietää, että valo on kuun tuottamaa. Miten voi maalata kuun valon pihassa, talon seinässä ja metsässä?

EDIT 9.3.: Tartuin vanhaan Yhteishyvään (2/08) ja silmiini osui kuva näyttelystä. Juuri tuota taulua katselin näyttelyssä eri puolelta salia ja ihmettelin, miten kuva vaikutti siltä kuin se olisi valaistu. Maalaus sinänsä oli eleetön, mutta sen valo oli aivan erityislaatuinen ja katseeni kiinnittyi siihen aina uudestaan.

1361258.jpg
Arhip Kuindzi (1842-1910): Aromaisema

 

Seuraavaksi kiiruhdimme Malmitalolle Ulla Maria ja Nikolai Bladin Unto, Toivo, Rakkaus -konserttiin kuulemaan iki-ihania suomalaisia tangoja.

Kuvailisin Ulla Marian laulua maanläheiseksi ja luonnolliseksi. Mukana voisin kuvitella olevan ripaus portugalilaista fadoa. Säestäjänä oli Nikolai Blad, joka oli suorastaan taiturimainen akustisine kitaroineen. Hän myös lauloi pari kappaletta, mutta niistä puuttui jotain, esimerkiksi kunnon huumori. Mielestäni hän voisi antaa vain kitaran laulaa silloin, kun Ulla Marian on pidettävä taukoa. Kokonaisuutena kuitenkin mukava konsertti.

 

Kiirettä piti, kun oli vielä ehdittävä seitsemäksi Tapanilan työväenteatteriin katsomaan Tohvelisankarin rouvaa.

Maria Jotunin teksti on purevaa ja terävää, ja eikä vielä tänä päivänäkään juurikaan vanhentunut. Useimmat harrastelijateatterin näyttelijät esiintyivät varmasti ja hyvin, ja näytelmä oli aidosti hauska. Karkauspäivän aaton teatteri-ilta oli oikein onnistunut!

 

---------

 

Tänään on sitten karkauspäivä. Eurooppalaisissa kansanperinteissä karkauspäivänä ovat maailmankirjat sekaisin ja kaikki on nurinkurin. Siksi nainenkin saa kosia, jos tahtoo. Itse en nyt halunnut ruveta leikittelemään tällä, ties jos mies vaikka suuttuisi, kun joutuisi hankkimaan kalliin kankaan. Hän kun tykkää vapaaehtoisuudesta.

Koska hurlumhei -päivänä kaikki on päälaellaan, sopii tähän liittää kuva viime syksyn Mallorcan reissulta: väärinpäin rakennettu talo.

1335201.jpg

Nyt kaikki vapaat naiset kosimaan, jos uskaltaa!