Kuusirannassa on vanha grammari ja siinä savikiekko "Neljä kissanpoikaa". Laulun säveltäjä on Georg Malmstén, sanoittaja Lauri Jauhiainen ja sen esittää Ragni Malmstén. Levy on ihanan nostalginen, ja sain sellaisen jo pienenä tyttönä. Tämä ei ole sama yksilö, sillä alkuperäinen on kadonnut. Löysin kuitenkin muutama vuosi sitten kirppikseltä samanlaisen.

Kuvassa olevassa soittimessa äänentoisto on kamala, eikä hermo oikein kestä kuunnella sitä. Mutta se ei haittaa, sillä muistan tämän musiikkisadun sanat ulkoa, sillä laulelin sitä paljon pienenä.

Laulussa on opettavainen tarina, miten pienten kissanpoikienkaan ei pidä mennä heikoille jäille. Onneksi loppu oli onnellinen, kun Halli-koira tuli niin kuin myrskytuuli ja mirrit nosti avannosta viime hetkellä…

Tässä he ovat: Kisu, Misu, Sisu, Visu - neljä kissanpoikaa.


Kuva napattu täältä

Olisiko tämä musiikkisatu alitajuisesti vaikuttamassa, kun vieläkin pelkään mennä astelemaan jäälle? Laulamalla opetus on jäänyt mieleen kaikumaan.

 

Toinen ajankohtainen laulu on Georg Malmsténin Jänöjussin mäenlasku. Sen sain lahjaksi isältä, kun täytin viisi vuotta. Muistan aivan hyvin, miten syntymäpäivän aamuna heräsin musiikkiin. Soimassa oli tuliterä savikiekko, minun sydäntalven syntymäpäivälahjani.

 

Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään,

niin jänöjussi pensaassaan katsoi ihmeissään.

Ja niin hän nauroi itsekseen, kun joku lensi pyrstölleen

niin huoleton tuo leikki on ja aivan verraton.

 

"Jos mulla oisi sukset vaan, niin kyllä näyttäisin,
mä mäkeä kuink lasketaan, kaikki voittaisin.
Vaik hyppyri tuo katala on mulle liian matala,
niin pilvihin mä hyppäisin, ja heille näyttäisin."

Mut orava tuo oksaltaan hän silloin haastoi näin:
"Sä pullistelet varmaan vaan nyt jussi ystäväin.
Et kyllä hyppää pilvihin, vaikka sua auttaisin
ja vedon lyön, jos teet sen työn, niin häntäni mä syön."

Jos jussi vaikka yllättäis, se mistä tiedettiin,
ja jotta kiista selviäis niin sukset hankittiin.
Ja kohta mäen huipulta nyt jussi huutaa hurjana:
"Pois alta vaan, nyt lasketaan, en pelkää ollenkaan!"

Ja niinkuin tuuli konsanaan hän syöksyi alaspäin,
ei aavistanut ollenkaan, et vois käydä näin:
kas satakunta volttia, hän teki ilman holttia
ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen.

Mut orava hän hymyili: "Se oli miehen työ!
Ja mulla säilyy häntäni, en vielä sitä syö.
Kas muista jänö ystäväin, ei pilvet ole maassa päin,
sä usko vaan, kun neuvotaan tai koeta uudestaan."

(Sanat Georg Malmstén - niin kuin minä ne muistan)

 

Laulussa Jänöjussi sai karvaan opetuksen. Sen pohjalta pieninkin kuulija saattoi ymmärtää, mitä siitä seuraa, jos menee kovaan ääneen isottelemaan ja itseään kehumaan.

 

Kuusirannassa on sydäntalvella lunta, vaikka etelämpänä ei olisikaan.

Jäätä ei virtaavan veden pinnassa kuitenkaan ole. Niinpä laitan tähän lopuksi kuunneltavaksi musiikkisadun tottelemattomista kissanpojista. Tässä sen esittää PMMP, kun savikiekkoja ei löydy.

 

 

Turvallista sydäntalvea!