Niin kuin kevätaurinko sulattaa maan ja kohottaa uudet versot näkyviin, niin myös puutarhahöperyys heräilee vähitellen talven uinunnasta. Näin tapahtuu joka vuosi.

 

Tänä vuonna on kuitenkin jokin muuttunut kohdallani. Mikä ja miksi?

 

MIKÄ: Olen kiihkoisasti haalinut siemeniä! Viimekesäiset blogikaverini tietävät, että en pidä siementen kylvämisestä. En jaksa hoitaa kylvöksiä eikä kärsivällisyyteni tahdo riittää kasvun ihmeen odotteluun. Vain pakolliset kasvimaan siemenet ja parit kesäkukat ovat yleensä olleet hankintalistalla. Ja se on riittänyt hyvin. Jori jopa taannoin nimesi minut kylvöpuuhienvastustajaksi!

 

MIKSI: Niinpä niin, miksi olen ruvennut hamstraamaan siemeniä? No, tietenkin tämän mielettömän blogistanian vuoksi. Tai oikeammin blogistania puutarhahöperöiden takia. Ensiksikin viime kesänä Jori opasti ja kannusti, ja vielä syksyllä hoputti kylvöpuuhiin. Nyt ovat monet jo ehtineet blogeissaan esitellä siemenhankintojaan, Quu on ryhtynyt jakamaan siemeniä halukkaille ja Titta on pistänyt pystyyn kesäkukkien siementenvaihdon. 

Voiko tuollaista vastustaa vai olenko vain altis vaikutuksille?


Upouusia siemeniä kaupasta ja netistä tilattuna (liian helppoa - pitäisi kieltää!)


Viime syksyn reissulta tuli tuomisina pari ruukkua ja siemeniä

Viime kesältäkin jäi erilaisia osto- ja lahjasiemeniä. Ja silti on tunne, että vieläkin jotain puuttuu! Mitä tämä tarkoittaa? Mihin tämä johtaa? Mistä vielä löydän itseni, siementen alle hautautuneenako? Apua!

:)