Tämän vuoden lupaukseni mukaisesti jatkoin tavaroiden vähentämistä helmikuussa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että se oli helpompaa kuin normaalisti johtuen siitä, että tyttäreni sai asunnon ja sain sinne siirrettyä kaikenlaista.

 

Lapseni ovat kovin eri tyylillä muuttaneet pois kotoa. Kun poikani lähti, hän siivosi kerralla kaiken. Satunnaisia esineitä lukuun ottamatta juuri mitään ei jäänyt odottelemaan poishakua. Tyttäreni jätti sen sijaan jälkeensä kokonaisen huoneen täynnä tavaraa.

 

Käytännössä huone on ollut pelkkä romuvarasto, sillä paremmat kalusteet ja esineet hän vei ensimmäisessä poismuutossa pois. Huoneeseen kuitenkin jäi vaatteita, kirjoja, tauluja, julisteita, koriste-esineitä, 'tärkeitä' papereita ja vaikka mitä. Pieni kirjahylly jäi täyteen kirjoja ja kirjoituspöytä pullolleen tavaraa sisältä ja päältä.

 

Helmikuussa hän kävi tyhjentämässä vaatekaappia, ja sieltä lähti vaatetta roskikseen, UFF:n laatikkoon ja matonkuteiksi. Yhden kassillisen hän otti mukaansa. Myöhemmin vein hänelle vielä pussillisen villavaatetta ja asusteita. Vieläkin tänne jäi vaatteita, esimerkiksi takkeja, sillä ymmärrettävästi hän ei ison vatsansa kanssa näe akuuttia tarvetta niille. Jossain vaiheessa vien kyllä nekin pois.  

 

Hän tyhjensi myös kirjoituspöydän ja otti joitain muistoja mukaansa. Suurin osa meni kuitenkin roskikseen. Silti tavaraa jäi vielä, ja myöhemmin vein hänelle kitaran, koriste-esineitä ja pulloja, joita hän on kerännyt.

 

Huone ei ole vieläkään tyhjä ja olen maanitellut häntä tulemaan siivoamaan. Toisaalta ymmärrän, että häntä ei se tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa.

 

Omia tavaroitani olen saanut vähennettyä, kun olen voinut antaa hänelle jotain: lasimaljoja, keittokirjoja, maljakoita, kukkaruukkuja ja liinavaatteita. Aikaisemmin jo kerroinkin retropeilistä sekä matosta.

Viherkasveista hän ei ole aiemmin ollut lainkaan kiinnostunut, mutta nyt ne kiehtovat valtavasti. Sain annettua hänelle kultaköynnökseni, mistä olen todella tyytyväinen, sillä olin aivan kyllästynyt siihen. Olin joskus innostunut viherkasveista, mutta nykyisen puutarhahöperyyden aikana ne eivät kiinnosta enää lainkaan. Kukkivia kasveja en huoli ollenkaan kotiini.

Tästä viirivehkasta nappasin poikasen tyttärelle purkkiin, mutta se oli kaiketi vähän huono alku, sillä se menehtyi parissa viikossa. Niinpä vaihdoin mullat siihen, ja vein tyttärelle uuden alun.

Pieni alku jäi myös itselle.

Vehkan vieressä ikkunalaudalla näkyy halkaistun mehupurkin puolikkaat, johon toissapäivänä kylvin ensimmäiset siemenet. Toisessa on ananaskirsikkaa ja toiseen laitoin valkoista 'Vanilla' samettikukkaa.

 

Työskennellessäni sain seuraa ikkunan toiselle puolelle: orava tuli pidättelemään lumisadetta räystään alle lämpömittarin päälle!

 

 

 

Sitten vielä uutinen (kylvienpuuhienvastustajalta): toissapäivänä kylvetty samettikukka itää jo! Käsittämätöntä!

 

Nyt lähden Kuusirantaan. Hyvää viikonloppua!