Ei ollut vielä viikonloppuna värejä Kuusirannassa, ei. Luntakin oli vielä maassa. Kasvien elämän voima on kuitenkin niin valtava, että kiireisimmät puskevat esille lumenkin läpi.

Narsissi

Unikko

Orvokki

Sinivuokolla oli jo pulleat nuput. Joko ensi viikonloppuna nähdään kukat?

Pikku lumikello on aina eka!

 

Tein viime kesänä useampaan otteeseen valtavasti työtä, kun yritin hävittää korallikanukoiden vierellä leviävää kasvia. Se oli pelkkää lehteä. En tiennyt, mikä se oli, mutta se levisi hullun lailla. Aluksi oli vain pieniä alkuja, joten en kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Mutta sitten ne ryhtyivät kasvamaan oikein toden teolla ja lehtien koko kasvoi, jolloin totesin, että niitä on pakko alkaa repimään pois, jos en halua, että koko mäki on niiden peitossa. Lopulta minulle jotenkin selvisi, että se on leskenlehti. Tuntui aivan käsittämättömältä, että tuo suloinen pieni kevätkukka tekee kesällä valtavat lehdet ja juuret, ja leviää hillittömästi.

Niinpä en olisi edes nyt keväällä välittänyt nähdä leskenlehteä omalla tontilla lainkaan, mutta yksi sinnikäs siellä oli silti.

Onhan se ihan liikuttava, mutta se tarkoittaa, että ensi kesänä täytyy jatkaa hävittämisprosessia.

 

 

Joskus sattuu vahinkoja unohtelevalle ja mutu-menetelmällä puuhastelevalle puutarhurillekin! Nimittäin viime syksynä kaivoin melkein itkua tihrustaen maasta ylös gladioluksen mukulat, joita pakkanen oli purrut ennen kuin ne ehtivät kukkia. Harmitti valtavasti, kun en saanut nähdä niiden limenvihreää kukkaa. Pistin mukulat savivatiin, ripottelin päälle vähän multaa ja haketta ja vein astian vierasmajan pimeimpään nurkkaan - ja unohdin ne sinne moneksi kuukaudeksi. Kolme viikkoa sitten huomasin tuon saviastian nurkassa ja pelkästä päähänpistosta vein sen ulos tippuvan rännin alle. Ajattelin, että saavat siinä vähän kastelua - minkä jälkeen unohdin sen siihen!

 

Illan pimetessä muistin, että hyvänen aika, ne mukulat on siellä rännin alla ja pakkanen on tulossa. Pistin äkkiä haalarit niskaan ja riensin pelastamaan astian takaisin vierasmajan nurkkaan. Se oli tietenkin ääriään myöten täynnä vettä, joten jouduin valuttelemaan sitä ja virittelemään muoveja, että paikat eivät sotkeentuisi. Sen jälkeen unohdin ne jälleen.

Viime lauantaina muistin nurkassa olevan saviastian ja mietin, mitä sille pitäisi tehdä. Menin katsomaan ja siellä odottikin yllätys!

Ressukka oli kai säikähtänyt kovaa kohteluaan niin paljon, että heräsi kasvamaan! Onko vähän hienoa?

 

Ei tämä vielä mitään. Olimme viikko sitten Lahden pihapiirimessuilla. Tunti ennen sulkemista alkoi yhdellä osastolla happy hour, jolloin siellä myytiin kaikki puoleen hintaan. Ostin neljä särkyneen sydämen juurakkoa: kaksi valkoista ja kaksi punaista.

Koska maa on vielä roudassa, pistin ne odottelemaan sanomalehden päälle ja tiputtelin ohuesti multaa päälle (olisi kai pitänyt olla turvetta, mutta kun sitä ei ollut). Pistin vielä koko roskan päälle sanomalehdensivun. Kun menin lauantaina katsomaan viritelmää, ihmettelin, miksi sanomalehti oli kohollaan. Otin sen pois, ja tällainen näky siellä oli.

Nuo hätähousut kasvavat siellä pimeässä sanomalehtipesässä! Nyt en tiedä, mitä tehdä, kun maa on vielä kylmä. Missä vaiheessa nuo voi istuttaa ulos, vai pitäisikö ne laittaa aluksi ruukkuun? Otan kiitollisena neuvoja vastaan!

Lopuksi vielä yksi sisäkuva: korallikanukat ryhtyvät pian kukkimaan kannussa!

Kyllä kevät on ihmeellinen!