Nyt on meneillään Nuukuusviikko. Viime viikolla vielä muistin sen, mutta viikon alettua olin sen jo onnellisesti unohtanut, kunnes luin Serenitaksen postauksen.

 

Olen kuitenkin aika nuukana aloittanut tämän viikon, vaikka olin jopa ostoksilla tyttäreni kanssa eilen. Emme ostaneet mitään turhaa: tyttärelle imetysliivit (pakko olla, jos haluaa liikkua vauvan kanssa) ja farkut (yksiä lukuun ottamatta kaikki entiset olivat jääneet raskauden jälkeen pieniksi). Itselleni ostin edullisen t-paidan. Parasta eilisessä ostosreissussa oli kuitenkin se, että tyttäreni saattoi hetkeksi irrottautua lumoavasta kotikahleestaan ja keskittyä vain itseensä.

 

Nuukuusviikolla syvennytään tällä kertaa kotitalouksien luonnonvarojen kulutukseen. Joka päivälle on oma aihe ja tänään se on 'Kepeitä tavaroita'.

 

Tämän päivän aihe kolahti vahvasti. Onhan kotini tavaroita tulvillaan ja myös Kuusiranta alkaa täyttyä. Tavarat ovat vain kertyneet kotiini vuosien varrella, koska olen ehkä turhankin harvoin hävittänyt niitä. Kuusiranta puolestaan on täyttynyt käytetyistä tavaroista, joista pieni osa on peräisin kotoa ja suurempi osa kirppiksiltä ja huutokaupoista.

 

Luonnonvarojen kulutusta mittaavana yksikkönä käytetään MIPS-lukua (material input per service unit). Se on suhdeluku, joka kertoo, paljonko itse kukin kuluttaa luonnonvaroja esimerkiksi asumiseen, harrastuksiin, tavaroihin tai ruokaan. Mitä pienemmät MIPS-luvut ovat, sitä vähemmän kuormittaa ympäristöä. Toisaalta, mitä pidempi käyttöikä tuotteella on, sitä pienemmäksi MIPS muodostuu.

 

Jos ajatellaan esimerkiksi huonekalujen MIPSiä, niin se riippuu siitä, kuinka vanha se on ja mistä se on tuotu. Esimerkiksi Kaukoidästä tai Yhdysvalloista Suomeen tuotujen huonekalujen osalta luonnonvarojen kulutus on suuri, koska matka on pitkä ja kuljetukset verottavat luonnonvaroja. Sen sijaan kotimaisilla huonekaluilla kuljetuksen osuus on pieni ja eurooppalaisillakin tietysti pienempi verrattuna kaukomaihin.

 

Niinpä huonekaluissa ja muissakin kodin tavaroissa kannattaa suosia kotimaisia laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Jos on lisäksi kiinnostunut vanhoista, käytetyistä tavaroista, niin aina parempi.   

 

Tavaroiden hankkimisessa on yksi kultainen neuvo: aina pitäisi harkita kunnolla, onko tavara tarpeellinen. Kukapa meistä ei silti olisi joskus ostanut hetken huumassa tai surkean mielen lohdutukseksi jotain kotinurkkiin pölyttymään tai vaatekomeron perälle homehtumaan?

 

Harva meistä myöskään tarkistaa ostovaiheessa, onko tavara helppo korjata, jos se sattuisi menemään rikki. Mutta viimeistään sitten jos se rikkoontuu, pitäisi korjausmahdollisuus tarkistaa. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat ja osaavat korjata, jos ei itse osaa.

 

Jätteisiin ei tarpeettomia tai korjausta vaativia tavaroita pidä oikopäätä laittaa, vaan ne kannattaa laittaa kiertoon, sillä halukkaita ottajia löytyy usein. On hyvä myös huomata, mitä positiivisia vaikutuksia kierrättämisessä on: omia nurkkiaan siivoamalla voi pienentää MIPSiä ja lisäksi tuottaa toiselle ihmiselle hyvää mieltä!

 

Nuukuusviikon hengessä:

  • hanki tavaroita harkiten

  • suosi laadukasta kotimaista

  • käytä tavaroita mahdollisimman pitkään

  • keksi niille uusia käyttötapoja

  • entisöi tai korjauta käyttökelpoiset

  • laita turhat tavarat kiertoon.

Lopuksi en voi olla toteamatta, että käsityöläisyys näyttäisi tänä päivänä elävän renessanssia, mikä on todella upeaa ja kannatettavaa, ja sopii myös Nuukuusviikon henkeen!