Näin sitten kävi niiden, tiedättehän.
Gladiolukset nurin<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Niiden historia ei tosiaankaan ollut hohdokas. Viime syksyn varhaisesta hallasta se alkoi ja kevään hallaan se päättyi. Myös jaloangervo ketunleipineen olivat paleltuneet. Muutama narsissi oli antanut pakkaselle periksi ja kumartunut maata kohti.
Narsissin kumarrus
Useat vuorenkilven kukkavanat olivat joutuneet nöyrtymään ja nuokkuivat surkeina.
Nuokkuva vuorenkilpi
Muutamat olivat kuitenkin onnistuneet selviytymään, kun ne olivat visusti pysytelleet lehtien kätköissä.
Lehtien kätköissä
Jotkut tulppaanit olivat vähän omituisen näköisiä. Olisiko pakkanen puraissut vai kuuluuko tällainen kupruilu näiden luonteeseen? Tästä en tiedä, minkälainen yksilö on tulossa, sillä se oli tulppaani-mixissä. Kaksivärinen se lienee kuitenkin.
Kupruilua
Toinen kupruilija on tässä. Aika oudon näköinen on Rococo tässä vaiheessa.
Tulipa ’Rococo’
Perinteinen Apeldoorn oli riippapihlajan alla alkanut punertaa. Liekö ottanut riippapihlajasta mallia vai olisiko pakkanen ollut asialla, kun jotkut olivat alkaneet riiputtamaan kukkaansa.
Riippatulppaanit
Särkyneiden sydämien kohtalo oli onneton. Kolme niistä makasi maassa hallan nujertamina.
Yksi oli kuitenkin uhmannut ja taistellut synkkää kohtaloa vastaan. Sen herkkä olemus seisoi edelleen paikallaan, mutta se oli läpikäynyt kovan taistelun. Näytti aivan siltä, kuin se olisi itkenyt.
Särkyneen sydämen kyyneleet
Toinen uhmakas on tässä: keisarinpikarililja seisoi viluisena mutta ryhdikkäänä vielä perjantaina. Lauantain vastaisena pakkasyönä se joutui taipumaan ja aamulla pää riippui maata kohti.
Sidoin sen tukikeppiin ja se näyttää ryhdikkäältä jälleen.
Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis
Toivon, että sen varsi ei olisi vahingoittunut ja että se jaksaisi avata kukkansa. Olen tämän yksilön nimittäin tuonut kotipihalta, missä se ei koskaan suostunut kukkimaan. Jospa nyt vihdoin Kuusirannassa!
Kommentit