Lomaviikon ensimmäiset päivät Kuusirannassa menivät kulkien, katsellen, ihmetellen ja ihastellen. Miten upeasti kukkii ukonkello! Miten unikkokin säihkyy vielä suloisesti! Miten pioneissa onkin pulleat nuput! Miten lumpeeseen on tullut yksi lehti lisää! Miten piiankieli ei pettänyt tänäkään kesänä, vaan on levittäytynyt kuin siniset aallot talon edustalle.

Aina kulkiessani ja katsellessani tuli myös eteen joku paikka, jota piti kohentaa. Jaa, miten? No, rikkaruohoja kitkemällä tietenkin, kuten varmaan arvasitte. Mieltä kuitenkin ilahdutti, että niitä näyttäisi olevan aavistuksen verran vähemmän kuin viime vuonna. Ilmeisesti viimekesäinen raivokas kitkeminen on hiukan auttanut.

Kulutinkin ensimmäiset päivät rikkaruohojen parissa. Olenkohan jotenkin omituinen, kun nautin, kun kasvi irtoaa juurineen maasta? Vesiheinän kanssa on oltava tarkkana, kun se on niin hento. Ruts, kuuluu kun varovasti irrotan sitä mullasta. Ah, sitä tyydytystä kun kasvi irtoaa juurineen kaikkineen ja multa pehmenee sen jäljiltä. Ja voi sitä epätyydytystä jos huomaan, että jotain jäi vielä! Inhottavia ovat ne kasvit, jotka taistelevat vastaan ja katkeavat kesken irrottelun!

Vähitellen aloin saada kitkemisestä kylläkseni ja haeskelin mielessäni muuta tehtävää. Mitä se voisi olla? Jaoin ja iirtelin kasveja, siistin hiekkakäytäviä, haravoin pihaa, tein ruukkuihin asetelmia… ei, ei, se ei riitä! Istuskelin ja katselin kaukaisuuteen. Odottelin, huokailin ja taas odottelin. Lopulta huokasin niin äänekkäästi, että miehenikin huomasi ja kysyi, mikä on. "Odottelen ideaa, mutta kun se ei tule!", huokasin. Samalla kuitenkin ajattelin, että idea ei tule väkisin eikä pakolla. On vain annettava ajan ja ajatusten soljua eteenpäin, sitten se tulee jos on tullakseen.

Puuhailin ja pohdiskelin, hääräilin ja katselin - ja siinä se oli. Inspiraatio, kun katselin puutarhatuolia, jonka mies oli löytänyt kirppikseltä. Yksinäinen tuoli, jolla ei ollut kaveria ja joka ei mielestäni ollut oikeassa paikassa siinä, mihin mies oli sen asettanut…

Mutta nyt ei siitä sen enempää, katsotaan miten inspis lähtee toteutumaan.

Tämä on tällainen pieni välipostaus kesken lomaa, kun tulin käymään kotona. Mukavia kommentteja on tullut roppakaupalla, kiitos niistä! Tunnustustakin tuli, kiitos Inkivääri! Sen edelleenjakaminen jää kuitenkin tässä vaiheessa, sillä nyt lähden kipin-kapin takaisin Kuusirantaan.

Kukintaa Kuusirannassa heinäkuussa

Helteitä odotellen: heleää heinäkuuta kaikille!