Kävimme muutama viikko sitten ystäväni kanssa Tuusulassa Halosenniemessä katsomassa tämän kesän Väri elää -näyttelyn, jossa esiteltiin Pekka Halosen opiskelutoverien ja ystävien taidetta. Näistä ehdoton suosikkini on jo vuosien ajan ollut Elin Danielson-Gambogi. Hänen maalauksissaan on aivan omanlainen valo, joka aina sykähdyttää. Täällä suomalaisten, usein jäyhien, miestaiteilijoiden seurassa hänen maalauksensa oli kuin lempeä tuulahdus lämpimästä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Maalausten lisäksi katselin varmasti yhtä tarkkaavaisesti Halosenniemen sisustusta. Olisin mielelläni kuvannut siellä ja ottanut joitakin vinkkejä Kuusirantaan, mutta kuuliaisena en sitä tehnyt. Sisällä kun on kuvauskielto.

Ulkona otin kuitenkin muutamia kuvia. Villiviinin kanssa jo sovittiin, että tarvittaessa voisin laittaa vain linkin hänen blogiinsa, hänkin kun on vastikään ollut siellä kävelyllä. Mutta laitan nyt linkin lisäksi muutaman omankin kuvan J

Uteliaana halusin nähdä saunan.

 

 

Ikkunoista ei nähnyt sisään, sillä vanhat pitsiverhot oli ripustettu eteen.

 

 

Kyllä kelpasi Pekan kavereineen tällä terassilla istuskella saunan jälkeen katselemassa järvimaisemaa.

 

 

Mielessäni oli koko ajan, että pitää etsiä Pekan puutarha, josta hän oli niin innostunut. Ja löytyihän se!

 

 

Puutarha rajautui rantaan.

 

 

Omenapuut olivat varmaan aitoja ja alkuperäisiä, sillä ne olivat niin vanhoja ja kuhmuraisia, mutta siellä ylläpidetään edelleen ihan kunnollista hyötytarhaa pienine kasvihuoneineen.

 

 

 

Tämä näky kruunasi koko kierroksen. Melkein kuin olisi päässyt sisälle Halosen tauluun, jotka hän oli maalannut puutarhastaan.

 

 

 

Leppoisaa viikonloppua puutarhoihin ja muuallekin!