"Onkohan tämä jotain prinsessansukua", mietin kun katselin lummettani. Perjantaina näytti, että sen nuppu oli hieman raottanut terälehtiään, mutta lauantaina se oli vetäytynyt tiukasti suppuun takaisin. "Jos se on prinsessansukua, niin sillä pitää tietenkin olla kaunis ympäristö, jossa se voisi näyttäytyä", mietin.

 

Sillä on kyllä aika miehekäs nimi James, mutta kaiken varalta ryhdyin siivoamaan lammen ympäristöä.

 

Kohentelin kukkapenkkejä.

 

 

Putsasin sorakäytävät ruoho- ja rikkaruohotupoista ja haravoin ne puhtaaksi lehdistä ja muista roskista.

 

 

Saalistin haavilla lampeen pudonneet keltaiset koivunlehdet, jotta lammen pinta olisi peilikirkas ja sen kuvajainen heijastuisi siihen kunnolla.

 

 

Arvelin, että yleisöäkin voisi hyvä olla läsnä, joten asettelin heidät paikalleen.

 

 

Ainakaan sunnuntaina ei puunaus ollut vielä auttanut, eikä hän suostunut näyttäytymään. Tarvittaisiin lämpöä, mutta sitä en kykene järjestämään, vaikka kuinka tahtoisin.

 

 

Muita kuninkaallisia Kuusirannassa on sentään näyttäytynyt ilman erityisiä houkutteluja. Kuningasliljat ovat jo parin viikon ajan levittäneet tuoksuaan makuukammarini ikkunan alle.

 

 

 

 

Robustan hehkuva puna korostuu kuningasliljojen ja helminukkajäkkärän valkoisuutta vasten.

 

Yksi yllättävä ihanuus oli kukassa Kuusirannassa viikonloppuna, mutta päätin juuri, että se ansaitsee aivan oman postauksen.

 

Joten ei muuta kuin hyvää hallayötä kaikille! :P