Miehelläni on merkkipäivä. Sen kunniaksi vein hänet sunnuntaina katsomaan Martti Suosalon tulkitsemaa Luolamiestä Peacock-teatteriin.

 

Olen nähnyt sen aikaisemmin, mutta naisporukassa. Silloin päätin että jos se vielä tulee ohjelmistoon, otan miehen mukaan katsomaan. Sillä Luolamies on riemukasta seurattavaa ja sen lisäksi suorastaan parisuhdeterapiaa. Tai ainakin minä ajattelen niin. Siinä ei ruodita vain toista sukupuolta ja naureta sen erikoisuuksille, vaan yhdessä kummallekin. Ai tuollaisiako me olemme, niin erilaisia? 

 

Luolamiestä on tulkinnut Suomen teattereissa useampikin näyttelijä. Koska olen aina pitänyt Martti Suosalosta, halusin nimenomaan hänen esitykseensä. Viime keväänä se oli ohjelmistossa, mutta näytökset oli myyty loppuun ja liput jäivät saamatta. Sitten tuli tieto, että syksyllä tulee lisänäytöksiä ja niin tilasin liput jo toukokuussa.

 

Martti Suosalon energinen esitys oli hauska, ja miehenikin piti siitä, joten lahja oli onnistunut!

 

(Gepettokortin originaali: Anu Pellinen)

 

Tässä vielä runo hänelle ja samalla kaikille muillekin syksyihmisille:

 

 

Syksy

 

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

 

Ruskea on rinta kaislikon,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

 

(Lauri Pohjanpää)