Ei ollut tarkoitukseni postata tänään, mutta päässäni pyörii omena-asiaa ja suussani on omenan maku, enkä saa hengen rauhaa ennen kuin olen purkanut sen täällä.

 

Kuusirannassa on ollut epäonnea omenapuiden kanssa, kun myyrät ja muut vesselit ovat käyneet tekemässä tuhojaan. Alunperin oli kolme puuta, joista jokainen on vähintään kerran uusittu ja yksi kahteenkin kertaan. Omenoita ei ole tullut vielä koskaan.

 

Täällä kotipihallani on onneksi iso omenapuu, josta voin tyydyttää syksyisen omenanälän. Nytkin istun tässä koneella ja syöty omena on tuossa pöydänkulmalla.

 

Mutta nyt asiaan.

 

Päivällä korviini osui sattumalta, kun radiossa puhuttiin omenoista. Ohjelmassa suomalainen omenaviljelijä kertoi muun muassa, että esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa ruiskutetaan omenoita 21 kertaa satokaudessa omenarupea vastaan. Siis haloo, 21 kertaa!

 

Aina vain kummallisempaa kuului. Ilmeni näet, että ulkomaisia omenia säilytetään aivan käsittämättömän pitkiä aikoja varastoituina kaasuvarastoissa. Niinpä tänä vuonna syömme lähes kaksi vuotta vanhoja omenoita! Aivan oikein, kaksi vuotta! Jotta omenat säilyisivät niin pitkän ajan, niitä pitää tietenkin käsitellä säilöntäaineilla. Ensimmäisen kerran säilöntäainetta ruiskutetaan jo kun omena on vielä puussa ja sen jälkeen muutaman kerran uudestaan. Se tahmainen vaha, joka omenoiden pinnassa kiiltää, on juuri sitä säilöntäainetta.

 

Toimittaja kysyi, että mahtaakohan noista kaikenlaisista ruiskuttamisista jäädä jäämiä. No varmasti jää, mutta ei ilmeisesti kiellettyjä tai terveydelle haitallisia määriä, totesi omenaviljelijä.

 

"Kuka on tutkinut?", huusin mielessäni. Tarvitaan todennäköisesti pidemmän aikavälin seuranta, ennen kuin tiedetään, miten kasvinsuojelu- ja säilöntäaineiden kyllästämien ulkomaisten omenoiden runsas syönti vaikuttaa ihmiseen.

 

Toisin kuin ulkomaisia omenoita kotimaisia omenoita ruiskutetaan satokauden aikana (ilmeisesti vuodesta ja ötökkätilanteesta riippuen) kahdesta useampaan kertaan. Kotimaisten omenoiden säilyvyyttä ei parannella keinotekoisesti, vaan ne ovat luonnonpuhtaita. Niinpä niitä loppusyksyn kotimaisia omenoita, joissa on samantapainen vahapinta kuin ulkomaisissa omenoissa, ei ole käsitelty säilöntäaineilla, vaan pinta on ominainen kyseiselle lajikkeelle. 

 

Omenakausi alkaa Suomessa elokuussa ja jatkuu joulukuulle asti. Kotimaisen omenan osuus on kuitenkin vain murto-osa omenoiden myynnistä. Se kun on niin, että ulkomaiset omenat ovat muodoltaan kauniita ja kiiltäviä, ja asiakkaat haluavat ostaa kauniita ja kiiltäviä omenoita. Kotimainen omena häviää kauneuskilpailun oikopäätä, kun kuluttaja määrää tahdin.

 

Sen verran järkyttynyt olen tämänpäiväisestä radio-ohjelmasta, että päätin heti huomenna etsiä kaupasta kotimaisia omenoita. Olkoonkin että ne ovat pienempiä eikä muodoltaan niin kauniita. Haluan puhtaampaa, kotimaassa tuotettua omenaa.

 

Ei ulkonäkö ole tärkeintä, vaan sisäinen kauneus, tässäkin tapauksessa.

Ohjelman voi kuunnella Yle Areenalta.