Lauantaina oli Kuusirannassa upea syyssää. Tein koko päivän puutarhassa syystöitä. Katselin haikeana kuihtuvaa kasvimaata. Se on antinsa tältä vuodelta antanut ja odotteli jo talvilevolle pääsyä.

Heinäkuun alussa pieni kasvimaa oli täynnä terhakoita taimia: hernettä, papua, tilliä, lehtisalaattia, tammenlehväsalaattia, porkkanaa ja valkosipulia. Kesäkurpitsaa, hernettä ja perunaa oli lisäksi muualla.

Kulmassa näkyy myös viime syksynä perustamani ryytimaa, johon istutin viherminttua, timjamia, ruohosipulia, salviaa, mäkimeiramia ja laventelia, yhdet taimet kutakin. Tuoksuva nurkkaus onnistui yli odotusten ja jopa laventeli talvehti ilmeisesti melko leudon talven ansiosta. Pitkin kesää kävin välillä (kehtaako tätä kertoakaan…) polvillani halaamassa salviaa ja mäkimeiramia. Vedin syvälle sisääni niiden ihanaa tuoksua. Itse asiassa en edes pidä salviasta mausteena, mutta ah miten ihanalta se tuoksuu luonnontilassa!


Mäkimeirami

Ehkä ensi vuonna ryhdyn perehtymään yrttien kuivattamiseen, nyt oli jo vähän sellainen mieliteko.

 

Heinä-elokuun vaihteessa kasvimaalta sai hakea salaattiaineksia päivittäin.


Maljakossa viherminttua

 

Ilmasipuli on hauskan näköinen, mutta en tiedä, miten sitä pitäisi käyttää. Tietääkö joku?

 

Syyskuussa kasvimaalla kukki myös ainokainen lintujen kylvämä auringonkukka.

 

 

Nostin valkosipulit silloin ylös ja kaikki on jo syöty!

 

Tänä viikonloppuna löytyi vielä muutama salaatinlehti ja ruohosipulia syksyn viimeistä salaattia varten.

 

 

Porkkanoita oli vähän enemmän ja kaikennäköisiä.

 

 

 

Kaunis syyssää innosti venyttämään ulkonaoloa. Tehtiin tulet ja oltiin illan hämärtyessä piknikillä. Eväinä nakkeja, sinappia, paahdettua ranskista ja voita.

 

 

Että voikin eväät maistua hyvältä päivän aherruksen jälkeen!