Vuosi sitten joulukuussa katselin arvostellen kranssiani, joka on perinteisesti ollut ulko-oven koristeena, kutsumassa joulunviettoon. Silloin ajattelin, että sitä voisi jotenkin uudistaa. Kun näin Anna-Reetalla ihastuttavia, huovutettuja kransseja, olin myyty. Kävin eilen tapaamassa häntä, ja hakemassa itselleni ikioman.

 

Sain esittää hänelle väritoivomukset marjoja myöten, joten tämä kranssi on nyt aivan minun näköiseni. Ennen blogiaikoja moinen räätälöinti olisi tuskin ollut mahdollista.

 

 

Katsellessani sitä täällä kotona päätin kuitenkin olla laittamatta sitä ulko-oveen niin kuin olin alunperin ajatellut. Niinpä vanha resuinen kranssi roikkuu ovessa edelleen ja tämä on seinällä. Siitä jotenkin huokuu sellainen lämmin tunnelma, kun sitä katselee. Pidän siitä kovasti. Anna-Reetalla on todella luovuus ja kädentaidot kohdallaan. Toivottavasti huovutuksissa kipeytynyt käsi paranee pian, että päästään näkemään lisää luovuuden hedelmiä!

 

-----

 

Vellinen on nyt 8,5 kk epeli, joka oli muutama päivä sitten mumskilla hoidossa koko pitkän päivän ja oli niin mukavaa. Kuvista voi nähdä, että mennä pitää koko ajan. Mikään esine ei ole turvassa ja kaikki pitää asetella ainakin metrin korkeudelle, jos haluaa niiden säilyvän. Pöytäliinat saa unohtaa, niitä on sen verran mukava vedellä. Ja kaitsijalla pitää silmät olla selässäkin...

 

 

 

Hän tulee viettämään ensimmäisen jouluaattonsa tänne. Sitä jo odottelen jännityksellä!

 

Iloista viikonloppua!