Olen ihminen, joka ihmettelee koko joulukuun, miksi muut kulkevat jouluhuumassa pää joululauluja soiden, vaikka jouluun on aikaa vaikka kuinka paljon. Vasta muutama päivä ennen aattoa havahdun huomaamaan, että pitäisi tehdä vaikka mitä. Siitä seuraa hervoton kiire ja kamala stressi.

 

Tänä vuonna on niin mukavasti, että aatto on keskellä viikkoa, joten ajattelin aikaa olevan hyvin valmisteluihin. Niinpä otin rennosti koko viikonlopun - olihan edessä kaksi täyttä päivää aikaa touhuta sydämensä kyllyydestä.

 

Tänä aamuna tyttäreni soitti tuskaisena: hänellä oli särkenyt viisaudenhammasta koko yön. Se oli pakko lähteä poistattamaan päivystykseen. Lisäksi Velliselle oli tullut flunssa ja tavallisesti niin aurinkoinen lapsi itki kärttyisästi. Voisiko mumski tulla hoitamaan lasta? Tietenkin voi ja jouluvalmistelut jäivät silleen. Melkein koko päivä sitten meni kiukkuisen lapsen kanssa. Tiedetäänhän ne päivystykset, joissa on kilometrin jonot.

 

Päivässä oli yksi kohokohta: poikani poikkesi tyttären luo tuomaan joulukukan minulle ja siskolleen. Saimme tasapuolisesti samanlaiset joulutähdet kumpikin.

 

 

Nyt olen koko illan pää sauhuten siivonnut ja aloitellut kokkauksia, ja miettinyt, miksi en tehnyt ajoissa… kunnes totesin, että turha enää murehtia, joten päätin pitää pienen tauon ja päivittää blogini. En nimittäin uskalla jättää joulutoivotustani huomiselle, kun olen nyt oppinut (ainakin hetkeksi), että aina voi sattua jotain, joka muuttaa suunnitelmat J.

 

Siivoaminen sujuu sutjakammin musiikin tahdissa. Tomi Metsäketo auttoi siinä hyvin, mutta teille kaikille blogissani piipahtaville haluan tarjota toisenlaisen musiikkitervehdyksen. 

Oikein tunnelmallista ja sydämellistä joulua kaikille!

 

 

Toivottaa Kuusirannan emäntä