Joulumieli ei kai tule ennen kuin olen kunnolla tupeksinut keittiössä. Viime vuonna tein Vapuliksen ohjeen mukaan kakun ja siinä kävi kuten kävi

 

Tänä vuonna päähäni on iskeytynyt ajatus, että omatekoiset makeiset kruunaisivat joulun tarjoilun. "Pähkinäkinuskit ovat varmasti ihania eikä niiden tekeminen voi olla kovin vaikeaa, kun tarvittavia aineksiakin on vain neljä", pohdiskelin. "Miten mukavaa onkaan tarjoilla lapsille kauniista lasiastiasta jälkkäriksi itsetehtyjä karkkeja, tai vaikka pistää niitä pieniin lahjarasioihin! Ehkä voisin huomenna viedä kaverillekin muutaman maistiaisiksi", jatkoin ajatustani antaumuksella.

 

Tätä pakkomiellettä ryhdyin tänään toteuttamaan. Ensin oli hankittava tarvittavat ainekset ja konvehtivuoat. Ainekset olivat nopeasti kassissa, mutta konvehtivuokia sain etsiskellä useasta kaupasta. Lopulta kaikki oli kasassa. 

 

Pistin joululaulut soimaan ja ryhdyin ruskistamaan sokeria kauniin vaaleanruskeaksi. Kerman lisäsin kertakaatona joukkoon ja se kuohahti kunnolla - paremmin kuin pitikään, joten karamelliseosta oli sen jälkeen myös liedellä. Jatkoin keittämistä ja odotin, että seos sakenisi ja poreilisi isoina kuplina. Keitin ja odotin, seos tummui. Keitin ja odotin ja katselin noiduttuna tummenevaa seosta. Keitin ja odotin ja odotin… Lopulta aloin haistaa palaneen käryä ja päätin tummanpuhuvan seoksen olevan valmis. Lisäsin loput aineet. Sen jälkeen lapoin seosta varovasti pikku vuokiin. Siinä se, minä tein sen!

 

Omituista, että ohjeessa sanotaan, että karamellien pitäisi jähmettyä jääkaapissa yön yli. Minun karkkini jähmettyivät välittömästi. Maistoin nokareen ja karkkini oli kitkerää ja kivikovaa.

Nyt harkitsen, mitä tekisin niille. Voisin jättää ne varastoon ja joskus, tarpeen vaatiessa, käyttää niitä heittelyyn, niin säästyisi astiat. Toisaalta ne ovat niin vaarallisen kovat, että voivat jättää ruman jäljen, jos vaikka osuvat jonkun otsaan. Epäilen, että naapurin ruma bulldoggikaan ei suostu niitä syömään, joten ehkä joudun hävittämään ne jotenkin.

Yrittänyttä ei laiteta. Jatkoin kokkauksia leipomisen merkeissä. Vapulis oli melkein saanut yllytettyä tekemään kaakaojauheella maustetun piparkakkutaikinan. Ideana oli, että jos viime vuonna kakku meni pipariksi, niin pipareiden teossa se ei haittaa. Ajatus houkutteli kovasti ja olisin ehkä heittäytynytkin tähän seikkailuun, ellei hän olisi viime viikolla esitellyt kerrassaan kiehtovaa leipomusta, joka sopii laiskalle emännälle kuin voisilmä puuroon.

 

Aineksina ei tarvita kuin valmistaikinoita ja niitä vain pistellään sekaisin! Kerrassaan mainio idea ja jo etukäteen tunsin suussani erikoisen makujen sinfonian, joka koostui mauttomasta lehtitaikinasta ja maukkaasta piparitaikinasta.

Piparitaikinan jämistä syntyi vielä pikkusydäntarha. Ei helpolla tavalla hassumpaa! Kiitos Vapulis ideoiden kylvämisestä!

 

 

Koti tuoksuu piparkakuille. Ehkä vihdoin on aika joulun odotukselle…