Lämmin tervehdys kaikille!


On kuin kynnys kirjoittamiseen olisi noussut. Minua on vaivannut tunne, ettei ole oikein mitään sanottavaa, mutta toisaalta sanottavaa olisi niin paljon.

 

Viime vuosi oli monella tavoin raskas, mutta raskaampaakin on joskus ollut ja varmasti tulee vielä olemaan. Vellisen syntymä maaliskuussa kirkasti vuotta ja hänen kehityksensä seuraaminen ja keskinäisen suhteemme lujittuminen on suuri iloni. Sateisen kesänkin valaisi Vellinen!

 

Olen ollut useamman päivän pois blogilta. Sen sijaan olen siivoillut konetta käymällä läpi kuvia. Sen seurauksena tuli puutarhan ikävä, mutta myös suuri onnen tunne siitä, että voi joka vuosi uudestaan nauttia kesästä ja luonnon ihanuudesta. Olisiko ilo yhtä suuri, ellei tätä kuollutta vuodenaikaa olisi välissä?

 

Metsäpuutarhassa on oltu välillä eksyksissä ja kuljettu muualle, asioihin jotka ehkä paremmin kuuluisivat jonnekin toisaalle. Onneksi uusi vuosi on alkanut, aurinko paistaa ja päivä pidentyy. Ne palauttavat varsinaisen aiheen, eli puutarhan yhä selkeämmin mieleen.

 

Viime kesältä on ihan mukavasti kuvia. Nyt niiden avulla voi paitsi purkaa ikävää myös suunnitella tulevaa. Eikös me kaikki puutarhahöperöt aleta jo sitä tekemään?

(jaaha, enää ei kuvan keskitys onnistu ilman että keskittää tekstiä...)





Kuusirannan pöydällä oli koko kesän kannu, jossa oli milloin mitäkin kukkia aseteltu antaumuksella ilman floristin silmää. Muistan ajatelleeni, että ei nämä nyt oikein miltään näytä, mutta olkoon. Nyt kuitenkin, kun kesään on yhtä paljon matkaa edessä kuin takana, ne näyttävät ihan suloisilta.

 

Menneiden kesien muistot sekä haaveilut tulevasta kesästä antavat vauhtia pihan ja puutarhan suunnitteluun. Annetaan unelmien lentää tässä vaiheessa ilman mitään jarruja!

 

Toivotaanko porukalla oikein ihanaa kesää tälle vuodelle? Ja oikein hyvää vuotta myös kaikille!