Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 18. tammikuu 2009

Vuodatukselle, näkemiin!

Uusi vuosi, uudet jutut! Olen avannut uuden blogin osoitteessa http://kuusiranta.ajatukseni.net.

Tulkaa kylään kaikki, tervetuloa!

LISÄYS 5.1.2013:
Ajatukseni.net -blogipalvelu on lopettanut toimintansa vuoden 2012 lopulla, joten tuota blogiani ei valitettavasti enää ole!
Nyt minulla on blogi bloggerissa nimeltään Kuusiranta - ihan metsässä.
Tervetuloa sinne!

lauantai, 17. tammikuu 2009

Kaisakettu

Jotkut tunnistavat metsäpuutarhan Kaisaketusta.

Se oli heinäkuun alussa 2006, kun illan hämärtyessä istuimme saunan jälkeen kuistilla ja kaksi ketunpentua saapui talon kulman takaa. Mieheni sihahti: ”Katso, kettuja!” Kyllä, kaksi pientä pentua oli tullut pihalle ja ne suunnistivat määrätietoisesti - nenänsä ohjaamina - grillille! Siinä samassa hain sisältä parit nakit ja heitin ne niille.

Seuraavana päivänä menin puutarhatöihin putsaamaan päivänliljojen ja kanadanpiiskujen edustaa.
 

Pitkät kasvit peittivät näkyvyyden toiselle puolelle täysin, joten olin hyvin pensaiden piilossa. Mutta niin oli joku muukin. Kun hetken päästä nousin ojentelemaan jäseniä, huudahdin säikähdyksestä, sillä pensaan toisella puolella näkyi liikettä. Pieni ketunpentu sillä seisoi ja katsoa napitti suoraan minuun - ehkä yhtä hämmästyneenä.

Mutta ketut eivät ääntele eivätkä tee äkkinäisiä liikkeitä. Ne ovat hiljaisia ja tyynen rauhallisia eläimiä, mitä en ollut aikaisemmin tiennyt. Se tyynnytti minutkin. Rauhallisesti kumpikin jatkoimme omia touhujamme, kunnes kettu asteli pehmein askelin metsään.

Tuon tapauksen jälkeen ketut tulivat joka ilta pihaan ja annoimme niille aina jonkun makupalan, joita ne vilistivät metsään syömään. Annoimme niille nimet: isompi oli Kauko ja pienempi oli Kaisa.

 

Näin pieni oli Kaisa tuossa autoni (ei mikään iso) vierellä 9.7.


 

Tässä kaksi viikkoa myöhemmin otetussa kuvassa Kaisa on jo kasvanut. Pitkissä koivissa on hienot tummat säärystimet ja hännänpää on alkanut muuttua valkoiseksi.


Vähitellen Kauko alkoi pysytellä kauempana metsässä, mistä seuraili Kaisan puuhia pihalla. Kaisa haki makupaloja ja meni niiden kanssa metsään, jolloin Kauko isompana omi ne itselleen. Lopulta Kaisa oppi, ettei aina kannata metsään asti mennä syömään ja jäi usein talon kulmalle napostelemaan. Kateellinen velipoika katseli kauempaa.

Kaisa oppi luottamaan minuun ja tuli kutsusta luokseni. Yleensä se saapui illan hämärtyessä ja opin aavistamaan, milloin se on lähellä. Sillä oli nimittäin tapana istua hiljaa ja liikkumatta tuolla takana olevassa pensaikossa ja vain katsella touhujamme. Kun aavistin, että Kaisa on tullut, terästin katseeni hämärässä, ja kyllä: ketunkorvat näkyivät heinikossa! Kutsuin sitä hemmotteluäänellä: Kaisaa, tule Kaisa!

 

Silloin suloinen Kaisa tuli luokseni - ja ikuisesti muistoihini.

torstai, 15. tammikuu 2009

Pisaroita

Viime kesän kuvissa näkyy usein pisaroita. En millään muotoa pyrkinyt niitä kuvaamaan, mutta kai silloin satoi niin paljon, ettei niitä voinut välttää. Tässä joitakin.

Kesäkuussa

Saksankurjenmiekka, atsalea ja vuorenkilven lehti

Heinäkuussa

Päivänkakkara

Pioni

 

Elokuussa

 

harmaamalvikki sekä krasseja ja värililja
 

 

Lumpeenlehdet

Syyskuussa

Gladiolus

 

Lokakuussa

 Silkkikukka

Vain toukokuulta ei ole pisarakuvia ja nyt kun muistelen, niin silloin taisi olla aika kuivaa. Mies jopa hankki sadettimen, jolla kastelimme alppiruusuja (tämä kuva on kuitenkin heinäkuulta joidenkin istutustöiden yhteydessä otettu).


Sopivasti sateisessa kesässä on mukavaa se, ettei tarvitse kastella, ei edes ruukkukasveja. Mutta jos sataa liikaa, niin ruukkukasvit ja jotkut perennatkin kärsivät. Viime kesänä sai tämän tästä valutella ruukut ja aluslautaset tyhjiksi vedestä. Perennoista ainakin ruusut kukkivat tavallista myöhempään ja ehkä jopa vähän huonommin.

Muistan heinäkuussa ajatelleeni, että jospa kunnon kesä tulee elokuussa. Eipä tullut. Ainakin elokuun loppupuoliskolla sademittari oli jatkuvasti täynnä.

Toisaalta ei sitten tullut hallaakaan, kun aina satoi. Niinpä onnistuin näkemään gladiolukseni kukassa ja monet kukat, esimerkiksi ruusut, kukkivat syyskuussa vielä hyvin ja jotkut vielä lokakuussakin.

Vaikka kasvuaika piteni, kun sää oli kuukausikaupalla samanlainen, toivoisin silti tälle vuodelle sellaista vanhan ajan kesää. Sellainen kunnon lämmin kesä auringonpaisteineen, joka selvästi katkaisee kevään. Olkoonkin, että pitää kastelukannuja raahata ja sadeletkuja viritellä!

Mitä mieltä te lukijani olette?

 

torstai, 8. tammikuu 2009

Aletaan taas!


Lämmin tervehdys kaikille!


On kuin kynnys kirjoittamiseen olisi noussut. Minua on vaivannut tunne, ettei ole oikein mitään sanottavaa, mutta toisaalta sanottavaa olisi niin paljon.

 

Viime vuosi oli monella tavoin raskas, mutta raskaampaakin on joskus ollut ja varmasti tulee vielä olemaan. Vellisen syntymä maaliskuussa kirkasti vuotta ja hänen kehityksensä seuraaminen ja keskinäisen suhteemme lujittuminen on suuri iloni. Sateisen kesänkin valaisi Vellinen!

 

Olen ollut useamman päivän pois blogilta. Sen sijaan olen siivoillut konetta käymällä läpi kuvia. Sen seurauksena tuli puutarhan ikävä, mutta myös suuri onnen tunne siitä, että voi joka vuosi uudestaan nauttia kesästä ja luonnon ihanuudesta. Olisiko ilo yhtä suuri, ellei tätä kuollutta vuodenaikaa olisi välissä?

 

Metsäpuutarhassa on oltu välillä eksyksissä ja kuljettu muualle, asioihin jotka ehkä paremmin kuuluisivat jonnekin toisaalle. Onneksi uusi vuosi on alkanut, aurinko paistaa ja päivä pidentyy. Ne palauttavat varsinaisen aiheen, eli puutarhan yhä selkeämmin mieleen.

 

Viime kesältä on ihan mukavasti kuvia. Nyt niiden avulla voi paitsi purkaa ikävää myös suunnitella tulevaa. Eikös me kaikki puutarhahöperöt aleta jo sitä tekemään?

(jaaha, enää ei kuvan keskitys onnistu ilman että keskittää tekstiä...)





Kuusirannan pöydällä oli koko kesän kannu, jossa oli milloin mitäkin kukkia aseteltu antaumuksella ilman floristin silmää. Muistan ajatelleeni, että ei nämä nyt oikein miltään näytä, mutta olkoon. Nyt kuitenkin, kun kesään on yhtä paljon matkaa edessä kuin takana, ne näyttävät ihan suloisilta.

 

Menneiden kesien muistot sekä haaveilut tulevasta kesästä antavat vauhtia pihan ja puutarhan suunnitteluun. Annetaan unelmien lentää tässä vaiheessa ilman mitään jarruja!

 

Toivotaanko porukalla oikein ihanaa kesää tälle vuodelle? Ja oikein hyvää vuotta myös kaikille!


keskiviikko, 31. joulukuu 2008

Vuoden päättyessä

 

Olisin halunnut laittaa hauskan uudenvuoden tervehdyksen tänne. Ajatukset joutuivat kuitenkin tekemään äkkikäännöksen ja nyt mietin vain, miten lyhyen elämän aikana voi maailma mennä niin umpikujaan, että ihminen katsoo paremmaksi päättää sen. Sen päätöksen jälkeen kukaan ei voi enää tehdä mitään. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eräät perheeni jäsenet ovat nyt surun keskellä. Miten voin lohduttaa heitä?

 

2191627.jpg

Näin päättyy tämä vuosi.

 

Toivotan Hyvää Uutta Vuotta 2009! Pitäkää rakkaimmistanne huolta!

 

Kuusirannan emäntä