Niinpä niin, puutarhassani on jo siirrytty keltaiseen vaiheeseen, ja tätä riittää sitten lokakuulle asti. Vielä ei sentään olla syksynkeltaisessa, vaikka sinne tuo väri puutarhani auttamatta johdattaa.

Keltainen on auringon väri, ja aurinko liittyy kesään. Onkin jonkinlainen paradoksi, että keltainen kukoistaa voimakkaimmillaan loppukesästä ja syksyllä. Kun auringonvalo vähenee, keltaiset kasvit loistavat.

Keltainen symboloi myös kultaa. Ei siis mikään ihme, että monien keltakukkaisten kasvien nimissä on etuliitteenä 'kulta', esimerkiksi kultapallo, kultatyräkki, kultahelokki tai kultapiisku.

Liikenteessä ja jalkapallossa varoitetaan keltaisella värillä. Minulla keltaiset kukat varoittavat syksyn tulosta. Miten kesä on voinut mennä näin nopeasti tähän vaiheeseen? Vasta viikonloppuna muistin, että sormustinkukat oli vielä kylvämättä ja elokuu on jo pitkällä. Vieläkö niistä tulee jotain, jos nyt kylvää?

Puutarhasta löytyi myös outo keltakukkainen kasvi. Olin huomannut kanadanpiiskujen edessä valtavia lehtiä ja arvelin niiden kuuluvan jollekin kauhealle rikkaruoho-nurkanvaltaajalle. Suunnittelin jossain vaiheessa kammotusten poisrepimistä, mutta niin se vain jäi tekemättä. Osasi kai niin hyvin piiloutua piiskun väliin. Nyt on sitten ilmestynyt muhkea kukka ihmeteltäväksi, mikä oikein loistaa kun sade hakkasi piiskut lakoon. Ei tuo taida sittenkään olla ihan mikä tahansa joutokasvi.

Tällaiset ovat lehdet:

Ken hän on, ken tietää? Kuka tahansa, joka arvelee tietävänsä, niin kerrothan!

Toivoo: keltanokka-puutarhuri Kuusirannasta.