Viime postauksen yhteydessä huomasin, että ystävät ovat jääneet melkein näkymättömiin blogissani. He ovat vilahdelleet mukana vain mainintana silloin tällöin. Ajattelin nyt vähän korjata tilannetta ja kertoa perjantaisesta saunaillasta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Illanvietto oli Santahaminassa upseerikerhon saunalla (toim.huom.: Santahamina on suljettu, sotilaskäytössä oleva saari Itä-Helsingissä). Meitä oli useahko nainen mutta ei yhtään upseeria. Mitä nyt yksi kävi pikaisesti paikalla tuomassa radion, kun totesimme, että taustamusiikki voisi olla kivaa. Ehdotimme kyllä, että riittää hyvin, jos hän tuo autonsa saunalle ja jättää radion auki, ja lähtee sitten itse kävellen pois. Hän päätti kuitenkin tuoda aivan erillisen radiolaitteen.

 

Tuon upseerin vaimo R. se meidät oli Santahaminan saunaan kutsunut. Hän on sellainen hih, hih hiljainen ihminen… no, ei kun ihan kaamea rääväsuu! Kun hän sanoo jotain, se kuuluu kauas ja vatsalihakset saavat kyytiä. Tälläkin kertaa tuli naurettua niin että vedet valuivat silmistä, ja ikä piteni taas. Koska yritän pitää blogini koko perheen katseen kestävänä, en voi noita juttuja toistaa.

 

Iloista riekkumista oli koko ilta. H. ja S. kielsivät laulamisen, mutta minkä sille mahtoi, että aina jotakuta alkoi laulattaa. Yksi aloitti ja muut jatkoivat. Laulettiin myös onnittelulaulu myöhemmin tässä kuussa synttärisankaroivalle I:lle, kun hän väitti pontevasti, ettei aio juhlia sitä lainkaan. Saimme hänet kuitenkin ylipuhuttua juhlimaan jotenkin. Katsotaan sitten, miten.

 

Kyllä siellä vakavoiduttiinkin. Etenkin, kun L. alkoi kertoa meedioista ja kummituksista. Ja jokainen tunnusti pelanneensa joskus spiritismiä. Vielä lisää vakavoiduimme, kun M. lausui Eino Leinon runon Aleksis Kivi (hän eli vain syksystä jouluun), ihan tuosta vaan kylmiltään! Miten joku voi muistaa niin pitkän runon ulkoa?

 

Kummallista oli, että sydäntalvella helmikuussa ilma oli kuin syysiltana. Niin kuin olisi sisäinen vuodenaikakello mennyt täysin sekaisin. Meri oli avoin ja laineet liplattelivat hiljaa laituria vasten. Vastarannan Jollaksen valot heijastuivat meren pintaan. Yksi kävi saunan jälkeen uimassa peräti viidesti - aivan sairasta siis. Olisi varmaan käynyt avannossakin, jos olisi ollut oikea talvi.

1282670.jpg

1282671.jpg

1282672.jpg

Tottahan Santahaminan saunalla oli tykkikin. Itse asiassa näyttäisi tuon ylemmän kuvan aidanpyörät olevan lähtöisin juuri tuollaisista tykeistä. Ainakin hyvin samanlaisilta ne näyttävät.

1282673.jpg

Sisätiloissa riitti lämpöä: sauna, takka ja kaiken kruunasi lattialämmitys. Ei tulisi vilu oikeana talvenakaan.

 

1282674.jpg

 

Lunta näkyi ainoastaan sisällä olevassa koriste-esineessä (unohtunut joulusta?).

 

1282680.jpg

 

Santahaminaan tulimme keskustasta metrolla ja bussilla, ja portilta kävelimme saunalle noin kilometrin verran. Takaisinpäin matka sujuikin sitten kunnon isolla bussilla aivan saunannurkalta lähtien. H. nimittäin oli jossain vaiheessa ylipuhunut miehensä hakemaan meidät pois. Näin meidän ei tarvinnut lähteä pimeään iltaan etsimään tietä.

 

"Pieniä" vaikeuksia oli isolla bussilla kääntyä ahtailla kulmilla, jossa maa oli liejuista ja pettävää. Siinä koettiin eräänlainen illan loppushow, mutta siitä ei nyt tällä kertaa enempää.

 

Kaiken kaikkiaan ilta oli menestys. Ruokaa, juomaa, naurua ja melkein lauluakin oli riittävästi. Ei sitä ihminen perjantai-illalta paljon muuta voisi toivoa.

 

Niinpä kiitokset vielä kerran emännälle! Toivottavasti vierailustamme ei tullut sanomista…

Kiitokset myös koko hela jengi: H, I, K, L, M, P, R, S, T!