Sisälläni on outo tunne: vatsassani ja käsivarsissani menee väristyksiä. Tunne näkyy ulospäin pienenä viluna ja olen kananlihalla. Sydän hakkaa kiihkeämmin ja maha muljahtelee. Olen lievässä shokissa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Reaktiot vaimenevat, kun tulee jotain muuta ajateltavaa. Mutta outo olo palaa uudestaan. En osaa vielä tunnistaa, mitä kaikkea sisimpäni käy läpi.

Olen nyt muutaman päivän sulatellut uutista. Nuorimmaiseni, kuopukseni, pieni tytöntyllykkäni on raskaana. Pieni aavistus oli jo käynyt mielessäni, joten tieto ei tullut aivan päin näköä, mutta lähes kuitenkin. Tuleva eno, ymmärtävä isoveli, oli myös paikalla, kun sain tiedon.

Se olikin oikein: meidän kolmen tiimi on selvittänyt monet tilanteet yhdessä useiden vuosien ajan. Yksinhuoltajuuteni näiden kahden kanssa on ollut työntäyteistä mutta sitäkin rikkaampaa.

Tyttärelläni on nyt edessään elämänikäinen vastuu ja se saa minut haukkomaan henkeäni. Äidin vastuu ei lopu koskaan. Eikä huoli lapsesta; pala on kurkussani nytkin.

Tytär pehmenteli asiaa minulle: "On varmaan mukavaa olla nuori mum…? Sinusta tulee sellainen nykyaikainen mum…!" Nieleskelin ja nikottelin myöntäen, vaikka korvani sulkivat tuon yhden sanan loppuosan kuulumasta.

Katsoin tytärtäni: hänen kasvonsa hehkuivat ja silmänsä loistivat.

Hän on onnellinen!

Se on tärkeintä. Tulevan mum…n ajatuksilla ja tuntemuksilla ei ole tässä sijaa.

Huomasin, että tämä hassu tötterömansikka kuvaa tilannetta. Lehdet ovat jo muuttuneet syksyn punaisiksi (minä), pari kypsää mansikkaa roikkui varsissa (lapseni) - ja lisäksi hassu kasvi on ruvennut kukkimaan, osoituksena uudesta ihmeestä!

-----------

Timanttinen tähti saa meissä loistaa joka sekunnissa,

joka sekunnissa.

Sydämen kello lyö sulle tik-tak, ja mä tiedän sen,

olet onnellinen.

(mukaellen Laura Voutilaisen laulua Timanttinen tähti)