Kävimme seitsemän veljeksettären kanssa Tallinnassa pikavisiitillä. Parin tunnin laivamatkan jälkeen suunnistimme suoraa päätä vanhaan kaupunkiin, joka oli turisteja tulvillaan. Yhä kasvavasta ihmisvilinästä huolimatta on aina yhtä mukavaa kävellä ja ihastella vanhoja rakennuksia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Käsityöliikkeisiin oli omanlaisensa oppaat, mutta houkutuksista huolimatta emme tällä kertaa poikenneet niihin.
Kaunis päivä sen sijaan houkutteli istahtamaan Raatihuoneentorin varren terassille nauttimaan viileät juomat.
Aika kului ihmisvilinää seuratessa ja rupatellessa, kunnes nälkä yllätti. Lähdimme jatkamaan kulkua torilta ylöspäin. Kuinka ollakaan satuimme tutun ravintolan kohdalle!
Ravintola oli täynnä pieniä, harkittuja yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyi.
Nautimme ruoasta pitkän kaavan mukaan ja siitä tulikin lopulta reissumme pääohjelmanumero. Kylläisinä lähdimme hiljalleen kulkemaan takaisin sataman suuntaan. Etsiskelin katseellani kukkaistutuksia tai -asetelmia, ja pieniä yksityiskohtia osui silmiini.
Pienistä somistuksista huolimatta Tallinnaa ei oikein voi luonnehtia puutarhakaupungiksi, vaikka huima muutos onkin tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitä on rakennettu ja ehostettu vauhdilla ja voimalla, ja nykyisin siellä on hyvinkin mannermainen fiilis.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että voimallisessa rakentamisessa ei ole huomattu puistojen ja maisemoinnin merkitystä viihtyisän kaupunkikulttuurin luomiseksi. Vanhassa kaupungissa toki viihtyy sen itsensä vuoksi, eikä sinne kaipaa muuta. Mutta olen odotellut, milloin muualla kaupungissa otetaan huomioon kävelyteiden kunto ja puistojen ilme.
Juuri ennen kukkatoria kohdallemme osui hääpari. He ajoivat ohitse hauskoilla hevosvaunuilla ja tervehtivät ihmisiä suorastaan kuninkaallisin elein.
Kukkatori oli täynnä henkeäsalpaavan kauniita sidottuja kimppuja.
Tallinnan kukkakimppuloistoa ei voi kuin ihailla!
PS. Kiitokset veljeksettärille mukavasta retkestä taas kerran!
Kommentit