Pihlajat olivat näyttävässä roolissa viileänä viikonloppuna. No, riippapihlaja ei ehkä vielä niin kovin korea ollut, mutta hyvät lehdenalut oli jo olemassa, joten se ei ole huhtikuisesta leikkauksesta moksiskaan.

Sen sijaan sirotuomipihlaja kukoisti parhaimmillaan.

En meinaa malttaa odottaa nähdäkseni, mitä metsäpuutarhaan nyt kuuluu. On aina yhtä jännittävää ja mielenkiintoista saapua autolla portille ja hiljaa ajaa eteenpäin katsellen pihapiiriä. Sen jälkeen äkkiä oven avaus, kassit sisälle, kenkien vaihto ja sitten hitaasti nauttien käyskentelemään puutarhaan ja havainnoimaan sen kehittymistä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oi, ihana toukokuu!