Kuusirantaan kuului ihan hyvää. Parissa viikossa ei ollut paljon muutoksia tapahtunut. Oikeastaan ainoa ero oli se, että pudonneet lehdet peittivät maan.

Mies ajeli nurmikon sellaisella systeemillä, että kone imi samalla lehdet sisäänsä, niin ei tarvinnut haravoida lainkaan. Tämän paremmin en osaa asiaa selittää, sillä en ole vielä koskaan koskenut koko härveliin. Oikeastaan koneiden pörrätessä olen mieluiten sisällä, jotta saan suljettua pörinät pois korvista.

Komeamaksaruohon kukinta on hyvällä alulla. Toivottavasti se ehtii vielä kunnolla kukkaan tänä syksynä.

Alkukesästä keräilin kukkimattomia sipuleita maasta sieltä täältä, ja nyt pistin ne maahan takaisin. Nuo reilut 30 sipulia tulivat kaikki samaan penkkiin, joten arvelen, että ensi kesänä siinä on melkoinen sekamelska. Kiva odottaa, mitä sieltä nousee.

Nostin porraskaiteille viime syksynä Sisiliasta hankkimani lyhdyt, ja laitoin syksyn ensimmäiset tuikut niihin palamaan.

Muita pihatöitä en tällä kertaa tehnyt, sillä flunssa nosti pientä lämpöä, mikä vilutti. Enimmäkseen istuskelin takan ääressä lämmittelemässä (ja tunnustan, että vierellä oli lasi konjakkia - lääkkeeksi - joten lämmintä riitti).

Ah!