Lämmin viikonloppu on takana. Luontoihmiset veikkasivat, että paluumuuttajia olisi tulossa paljon ja kova viserrys ja vilske mökillä kävikin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Telkkäpariskunta lennähti jokeen uiskentelemaan - lipuivat vieri vieressä pöntölle päin. Käpytikka timpuroi linnunpönttöjä uuteen uskoon. Mitä lie löysi niistä. Sen verran kauhea oli kalke, että luulisi sillä olevan jo päänsärky.

 

Mustarastas ei ole valmis esiintyjä syntyessään. Luin joskus, että nuori mustarastas harjoittelee laulelua ensin yksityisesti. Pensaikon piilossa se viheltelee hiljaa itsekseen ja vasta kunnon harjoittelun jälkeen ryhtyy laulelemaan julkisesti. Parhaat laulajat hakeutuvat korkeimpaan puuhun lurittelemaan sävelmiään. Tapasin ilmeisesti puolivalmiin laulajan, sillä se istuskeli piilossa sankan kuusen sisällä ja lauleli ujosti, mutta selvästi jo mustarastaan säveliä.

 

Sorsaemäntä on jo mitä ilmeisimmin ryhtynyt hautomaan, sillä korea sorsapuoliso vahti ritarillisesti joella. Se torkkui paistatellen päivää kivellä ja aina välillä vaakkui äänimerkin. Näin emäntä sai säännöllisesti tiedon, että paikalla ollaan.

 

Jäät ovat lähteneet pihalammesta kuluneen viikon aikana ja nyt sieltä kuului kurnutusta. Ryhdyin haavilla siivoamaan lehtiä ja puunroskia veden pinnalta. Sammakko yritti olla huomaamaton ja näyttää kiveltä. Kiusasin sitä ja kutittelin pienellä oksanpätkällä nenästä. Jos olisin ollut pikkupoika, olisin varmasti napannut sammakon haaviini. Ymmärrykseni pojankoltiaisia kohtaan kasvoi.

Peipon laulu kuului jo viikko sitten lankalauantaina. Nyt nautin eniten kuulla talitiaisten laulua: kunnon vanhanaikaisia maalaistalitintteja, jotka lauloivat aidosti ja antaumuksella "ti-ti-tyy": tule-nätti-tyttö! Kaupunkioloissa talitiaisetkin ovat muuttuneet pintaliitäjiksi, jotka laulavat hätäisesti "ti-tyy": heti-nyt!