Mitä kaikkea olen tehnytkään viime viikkojen aikana rikkaruohojen kitkemisen lisäksi? Söin mansikoita, maleksin kirppiksillä, luin romaaneja, kävin visiitillä Oulussa ja Rovaniemellä, notkuin terassilla, valoin betonista laattoja, noukin herneitä pellolta suoraan suuhun, leikin piilosta, kunnostin ikkunaa… Ai niin, siitähän minun pitikin raportoida!

 

Kaikki alkoi ihastuttavasta, parittomasta tuolista, jonka mies oli löytänyt kirppikseltä ja asettanut vierasmajan seinustalle. Siinä se häiritsi silmääni usean päivän ajan. Vaikka se oli valkoinen ja periaatteessa sopi punaista hirsiseinää vasten, se nökötti yksinäisenä, eikä mielestäni sopinut siihen.

 

 

Eräänä päivänä mies lähti kylälle asioille. Minä asetuin lekottelemaan aurinkotuoliin ja katselin tuulimyllyä. Tämä kuva on otettu juuri siitä aurinkotuolista.

 

 

"Tuo tuulimyllyn katto on ihan kiva, kun siellä kasvaa apiloita ja orvokkeja, mutta itse mylly on turhan pelkistetty. Siitä puuttuu jotain", mietin.

 

Siinä samassa ponkaisin ylös, kiiruhdin vierasmajalle, nappasin tuolin kainaloon ja kiikutin sen myllylle. Samalla vauhdilla lensi kala lampun päälle. Menin takaisin aurinkotuolille ja olin tyytyväinen: tuolille oli löytynyt oikea paikka!

 

 

"Kun tuoli on tuolla seinustalla, niin toinen seinä näyttää vähän paljaalta, vaikka siinä onkin nuo myllyn siivet. Siitä puuttuu jotain. Siihen olisi saatava ikkuna!", tuumasin.

 

Kun mies saapui kylältä, ryhdyin oitis selittämään hänelle ajatuksiani. Tuttuun tyyliin mies ryhtyi heti toimeen. Hän muisti, että rakennusprojektin jäljiltä on vielä olemassa erilaisia vanhoja ikkunoita. Ja sieltä löytyi juuri oikea, tässä se on!

 

 

Ryhdyin kunnostamaan sitä: hiomaan ja rapsuttamaan. Sitten teippaukset laseihin ja valkoista maalia pintaan.

 

 

Halusin myös ikkunaluukut, joissa olisi sydämen muotoiset aukot ja ideointi jatkui yhdessä miehen kanssa. Hänen kätten jäljiltään syntyi sitten upeat luukut, joissa oli kuviosahalla tehdyt sydämet.

 

Koska ikkuna on "leikki-ikkuna", eli seinä on ilman ikkuna-aukkoa, suunnittelin siihen verhot, jotka peittävät tuulimyllyn seinän. Muistin, että kotona oli jouluksi ostettua kuvioleikattua koristetta, joka arvelin olevan suunnilleen ikkunaruutujen levyistä. Ja niinhän se suunnilleen on. Kiinnitin nauhan ikkunaan kontaktimuovilla.

 

 

Tässä ikkunakokonaisuus valmiina, vain kiinnitystä vailla.

 

 

Miehen mielestä ikkunan alla voisi olla kukkalaatikko. Olin ehdottomasti samaa mieltä. Niinpä mies ryhtyi työhön ja minä vähän avustin vierellä kommentoimalla, kertomalla mielipiteitä ja sommittelemalla…

 

Kun nyt katselen tuulimyllyä aurinkotuolistani, on sen ilme toisenlainen. Se tuo hymyn huulilleni. Satunurkkaus.

 

 

Satunurkkaus teettää vielä töitä, sillä se suorastaan kerjää vierelleen kivaa kukkapenkkiä ja sen sellaista. Suunnitelmia on jo valmiina päässäni ja vähän on jo aloitettukin. Katsotaan myöhemmin, mitä sen pihaan tulee.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!