Ennen mitään muuta, minun on ensimmäiseksi kiitettävä Risusydäntä ja Jaanaa sekä vielä kerran Inkivääriä alla olevasta tunnustuksesta.

 

 

Se on todella mieluinen, koska se antaa ymmärtää, että olen ollut jotakuinkin oikeilla jäljillä blogini kanssa. Aiheenihan käsittelevät pääasiassa kesää ja puutarhaa, vaikka herkästi eksyn vähän muihinkin juttuihin. Aivan erityisesti ilahduttaa se, että merkkiä oli luovuttamassa myös minulle uudempia tuttavuuksia, mikä tarkoittaa sitä, että kaveripiiri laajenee! Ja se on tosi kivaa se!

 

Mielestäni jokainen puutarhabloggaaja, joka kesän kiireistä huolimatta muistaa ilahduttaa kanssakulkijoita postauksella silloin tällöin, ansaitsee tämän merkin. Siis olkaa hyvät! Ja kiitos kaverit vielä kerran!

 

---------

 

Katselin Kuusirannan sinisiä kelloja, ja väistämättä tuli mieleen kysymys, mistä kiemuraisten koristeiden sepät ovat ottaneet mallinsa. Ettei vain ukonkellosta?

Muutkin kellot kukkivat: kissankello, karpaattienkello ja pikkuruinen muurikello.

 

 

 

 

 

Viime maaliskuussa sain Quulta pioniunikon siemeniä. Pienessä siemenpussissa luki: ”Pioniunikko, suuri kerrattu, valko-vaaleanpunainen. Toukokuussa ripsottelin siemeniä vähän sinne tänne. Silti niitä riitti aina vain ja ylikin jäi vielä.

 

Jännityksellä seurasin viime viikolla muutamaa yksilöä, joiden nuput olivat jo muhkean pulleita. Sunnuntaina ensimmäinen nuppu vihdoin avautui. Sieltä paljastui kerrassaan hauskannäköinen rimpsureunainen ja monivärinen kukka (niin kuin sillä olisi tukka vähän sekaisin), eli ei ollenkaan kerrattua valko-vaaleanpunaista. Ilmeisesti tämä on silti myös pioniunikko, vaikka onkin erilainen kuin mitä pussinkyljessä luki. Kuka tietää?

 

 

 

Samana päivänä avautui toinenkin yksilö. Tässä on jo jotain suorastaan taiteellista!

 

 

Lopuksi täytyy tietysti teille kaikille, jotka kiihkoisasti (J) odottelette tietoa lumpeestani, raportoida viimeisimmät kuulumiset. Kas tässä:

 

 

Kahdeksan lehteä pinnalla, kaksi tulossa ja mitä vielä…? Nuoli osoittaa NUPPUA! Ehkä tosiaan kaikki päästään vielä näkemään kukkakin!

 

Kerrottakoon tähän lopuksi vielä, että tietenkin ahnehdin kauan kaivattuja hellepäiviä ja vanhanaikaisesti poltin nahkani :( Silti toivon, että nämä kelit jatkuisivat vielä.

 

Siispä hehkuvat heinäkuun helteet meitä kaikkia hellikööt!